Siinä missä kilpailevassa konsolileirissä tavataan julkaista uusia Forza-teoksia vuositahtiin, PlayStationin nimeen vannovien päivitystahti on verkkaisempi. Gran Turismo huokuu jo nimenä historiallista spektaakkeliutta, jonka sarja on vuosikymmenten saatossa totisesti ansainnut. Ensimmäisestä osasta on vierähtänyt jo 25 vuotta, minkä lisäksi tuorein ja hiukan väliteokselta tuntunut GT Sport on sekin jo viiden vuoden iässä. Näinpä aika on enemmän kuin kypsä autopelien uudelle kuninkaalle. Ja kruunu on tällä kertaa koristeellisempi kuin koskaan.
Vaikka Gran Turismo 7 on autopeli, tuntuu se enemmän autoilun ilosanomalta. Jo pelin alkuvideo kelaa historian havisevia sivuja taaksepäin. Näytille pääsevät niin menneiden aikojen ensimmäiset kaarat kuin huippumodernit menopelit. Vuodet vierivät, mutta tekijätiimi Polyphony Digitalin rakkaus hevosvoimia kohtaan on säilynyt. Tämä näkyy pelisessiosta toiseen. Tehtävät juhlistavat klassisten kärryjen historiaa, niiden asemaa yhteiskunnassa sekä persoonallista otetta. Vaikka autoja on jo julkaisussa yli 400, niistä jokainen tuntuu yksilöltä täynnä kokemuksia ja ajettuja kilometrejä.
Menopelit eivät luonnollisestikaan ole täysin samalla viivalla. Ensihetket kuluvat todellisen kauppakassin ohjaksissa, jossa jopa tuulenvire tuntuu autoa nopeammalta. Tämä ei suinkaan ole moite, sillä nautin köyhän miehen Pololla ajamisesta enemmän kuin Tampereen liikenneruuhkasta koskaan. Kun ensimmäiset lähdöt olivat takana ja tilillä lojui ensimmäisiä roposia, alkoi kärryjä aueta kuin sieniä sateella. Tästä huolimatta jokainen auto tuntui arvokkaalta lisältä.
Gran Turismo -sarjan seitsemännen pääosan tärkein valtti on sen Cafe-kampanja. Kahvilaa pyörittävä tarjoilija tuo pelaajan eteen erilaisia autolistoja, jotka on määrä kerätä. Tehtävät ohjaavat kolmelle eri mantereelle, joissa piisaa kisoja yhteensä noin 90 kappaleen verran. Kun kisasta nappaa palkintopallipaikan, kilahtaa yksi pyydetyistä autoista talliin suojaan. Keskimääräisesti tehtävät vaativat kolmen kiesin nappaamisen, minkä jälkeen hypätään seuraavan tavoitteen kimppuun. Tässä välissä kuitenkin pureudutaan juuri sen automerkin ja -mallin hienouteen. Esimerkiksi Fordin sekä Nissanin merkittävimmät mallit saavat aikansa valokeilassa, jossa niiden historiaan jättämät renkaanjäljet selvennetään.
Cafe-tila ei ole kuitenkaan ainoa moodi yksinpelaajalle. Omaa ajolisenssiä voi petrata erilaisia haasteita suorittaen, Mission-tehtävät laittavat kuskit kiperiin tilanteisiin ja jokainen rata pitää omia salaisuuksiaan sisällään. Baanoilla voi kurvata sektoriaikoja hioen, aika-ajon kärkipaikkaa tavoitellen sekä tietysti kisaten. Teitpä mitä tahansa, jokaisesta ajetusta metristä kertyy plakkariin pelin sisäistä valuuttaa. Driftaamiseen en täysin lämmennyt, mutta eipä tämä rengaskuluman maksimoiminen ole koskaan aiemminkaan ollut suosikkipuuhaa.
Seiskaosa on suunniteltu samaan aikaan autohifistelijöille sekä harrastepelureille. Itse lukeudun ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan, mutta Gran Turismo ei tuomitse. Monipuoliset asetusvaihtoehdot mahdollistavat pelikokemuksen sorvaamisen juuri sopivanlaiseksi. Vaikka helpotuksia ja ajolinjoja kytkee päälle, peli ei rankaise siitä. Toisaalta pelonsekainen siirtymä manuaalivaihteistoon sekä oman onnen ojaan tuotti lopulta yllättävää nautintoa. Yhtäkkiä automaattia ei halunnut enää kytkeä päälle lainkaan.
Kuten oikeassakin elämässä, mitä enemmän euroja tienaa, sitä enemmän rahareikiä piisaa. Haluamiaan biilejä voi ostaa autokauppiailta, nykyiset kärryt kaipaavat suorituskykyä parantavia osia ja voipa hirnuvien hevosvoimien ympäröivän kärryn tietysti pestäkin. Kokonaisuus on suunniteltu hienosti, sillä ajaminen tuntuu palkitsevalta. Avattavaa ja kiinnostavaa sisältöä paljastuu jatkuvalla syötöllä, joten roposia ei halua säästellä pankkitilillä turhanpäiten. Toisaalta se haaveissa siintävä sporttikärry maksaa järkälemäisen omaisuuden, joten odottavan malttia koetellaan.
Uusia menopelejä ei nähdä vain radalla. Scapes-kuvaustila on kuin aikuisviihdettä autoista pitäville. Se tarjoaa satoja erilaisia sijainteja, jonne omistamiaan autoja voi sijoittaa. Tämän jälkeen kamera-asetuksia rukkaamalla voi luoda haaveidensa postikortin jaettavaksi muulle maailmalle. Koska arvostelu tehtiin ennen varsinaista julkaisua, ei harvalukuinen pelaajakansa todennäköisesti vain löytänyt upeaa potrettiani, jossa kiiltävä Peugeot sijoitettiin ranskalaiseen maisemaan. Omapahan oli häpeänsä, vaikka tykkäysvaje eittämättä harmitti. Scapes veti puoleensa tavalla, jota yksikään kameratila ei ole aiemmin onnistunut tekemään. Yleensä valikossa näkyvä mahdollisuus kiinnostaa enintään sen trophyn vaatiman parisekuntisen verran, nyt tilan parissa vietti useampana iltana pitkiäkin aikoja ihan vain tyylikästä kokonaisuutta hioessa.
Kuten mainittua, arvostelujakso sijoittui julkaisua edeltäneelle pariviikkoiselle. Tämän vuoksi moninpeliosuuden parissa vietetty aika jäi melko rajalliseksi. Tarjolla on kuitenkin sekä moninpelikilpailuja että erityisesti Sports-tila. Näistä jälkimmäinen rankkaa pelaajat paremmuusjärjestykseen paitsi nopeuden mutta myös herrasmiesmäisyyden osalta. Kärjessä on helppo viilettää muilta karkuun, jolloin jälkimmäinen tulee lähes itsestään. Sen sijaan kilpakumppanien kolaaminen hietikolle tai epäurheilijamaiset estelyt saavat tunteet kuumenemaan sekä maineen laskemaan. Systeemi ei tunnu toimivan aivan täydellisesti, sillä yhteenotoissa on tekoälylle haastavaa tulkinnanvaraa. Toisaalta otanta jäi sen verran pieneksi, että tapahtumat saattoivat olla poikkeuksiakin.
Audiovisuaalinen toteutus on ollut aina Polyphony Digitalin vahvuuksia. Sama pätee tälläkin kertaa, sillä teos on todellista silmäkarkkia. Sulava ruudunpäivitys, uudehkon konsolisukupolven grafiikat sekä ennen kaikkea salamannopeat lataustauot tekevät pelaamisesta upean elämyksen. Ruudunpäivitys pysyi yksinpelin aikana jatkuvasti 60 kuvan sekuntivauhdissa. Moninpelissä tahti putosi muutamaan kertaan minimaalisesti, mutta häiriötä siitä ei ollut. Lisäksi tämä voi hyvinkin olla ennakkoversion vajavaisuuksia. Lisäksi on kehuttava biisilistaa. Mukana on kaikkea klassisesta musiikista metalliräimeeseen. Vaikka jokainen genre ei suoranaisesti miellyttänytkään, ei yksikään biisi ärsyttänyt.
Jos pelistä jotain moitteita on havaittavissa, sadekelin efektit sekä Music Rally -tila tuntuvat hiukan latteilta. Ensinnäkin märän kelin ajossa kieli on keskellä suuta jatkuvasti, mutta tielle hienosti muodostuvien lätäköiden roiskuminen ei täysin vakuuta osana muuta kokonaisuutta. Sen sijaan pelitilauutuus tuntuu enemmän kauniilta ajatukselta kuin niinkään loppuun asti mietityltä kokonaisuudelta. Pääpelin ulkopuoliseen valikkoon sijoitettu moodi laittaa pelaajan ajamaan kilpaa soivaa biisiä vasten. Avauskappaleen mahtipontisuus imaisi hetkellisesti mukaansa, mutta tämän jälkeen kapea soittolista sekä tilan irrallisuus latistivat fiilistä.
Gran Turismo 7 on oodi autoilulle. Vaikka olen kaikkien tavoin keskimääräistä parempi kuski oikeassa liikenteessä, autot ovat itselleni lähellä kalliita kulkupelejä ilman sen suurempaa kiinnostusta. Polyphony Digital onnistui kuitenkin kääntämään kelkan. Kun pelimittari näytti kolmattakymmenettä tuntia, huomasin harkitsevani tosissani auton hankkimista. Järki luonnollisesti voitti pienen pähkäilyn jälkeen, mutta jo tämä ajatusketju kertoi kaiken oleellisen pelin onnistumisesta. Seitsemäs Gran Turismo huokuu tekijöiden vilpitöntä rakkautta autoihin. Kun kokonaisuus on harkittu, audiovisuaalisesti kaunis, sisällöltään rikas ja pelattavuudeltaan mukava, voi peliä pitää todellisena napakymppinä. Kilpakumppaneita ei käy kateeksi, sillä autopelien ystäville on tarjolla vuonna 2022 Gran Turismo 7 ja ”sitten ne muut”.
Saatavilla: PlayStation 4, PlayStation 4 Pro, PlayStation 5 (testattu)
Ikäraja: PEGI 3
Mitäs kilpiä tästä perästä ammutaan?