Godai Elemental Force on yksi niitä pelejä, joiden parissa tulee vain pahalle tuulelle. Siitä löytyy muutamia erittäin lupaavalta vaikuttavia ideoita, joiden ympärille olisi voinut rakentaa erittäin hyvin toimintaseikkailun. Turhautumista onkin vaikea välttää, kun jo parin minuutin jälkeen on täysin selvää, että kokonaisuutena paketti on käytännössä pelikelvoton. Tästä pitää huolta luokaton tekninen toteutus, jonka vuoksi Godain hyvistä ideoistakaan ei saa irti mitään pelaamisen arvoista.
Pelin päähenkilö on nuori ninja Hiro, jolla on takanaan traaginen menneisyys. Pojan ollessa vain parin kuukauden ikäinen paha ninjajohtaja Akunin surmasi hänen vanhempansa. Hiro olisi itsekin ollut mennyttä kalua ellei vanha soturimestari Sho olisi sattunut pelastamaan häntä. Sho opetti kasvatti nuorukaisen ja opetti hänet taistelemaan. Nyt oppi tulee tarpeeseen, sillä Akunin on lopultakin löytänyt pojan olinpaikan ja yrittää päästä tästä eroon. Pelaajan tehtävänä on pitää huolta siitä, että Hiron pää pysyy edelleen kiinni muussa ruumiissa.
Taustatarina on kliseinen, mutta se on esitetty mukavan tunnelmallisesti. Tästä ei kuitenkaan ole mitään iloa, sillä Hiron menneisyys unohdetaan heti, kun pelissä päästään varsinaisen toiminnan kimppuun. Juonenkehittelylle ei uhrata aikaa, vaan pelaajaa viihdytetään ainoastaan pitkähköillä, erilaisten vastustajien täyttämillä kentillä. Pelaaminen painottuu lähinnä taisteluihin, joiden lisäksi pelissä nähdään vain muutamia köykäisiä tasoloikka-osuuksia.
Hirviöiden pilkkominen voisi olla erittäin viihdyttävää, sillä Hiro on varustettu mielenkiintoisella erikoiskyvyllä. Nuori ninja-sankari osaa liitää ilman halki varsin pitkiäkin matkoja. Vastustajien päiden yli leijaileminen on käytännöllinen tapa näiden hämäämiseen ja muutenkin paikasta toiseen liiteleminen on mukavaa vaihtelua toimintapelien iänikuiselle juoksentelulle. Uudenlainen liikkumistapa mahdollistaa myös monia uusia pelillisiä ratkaisuita.
Hiro osaa käyttää suhteellisen laajaa asearsenaalia. Nopeimmin vastustajat kaatuvat lähitaisteluaseilla, joita löytyy niin miekkojen, veitsien kuin pitkien keihäidenkin muodossa. Aseet jakautuvat kolmeen eri pääluokkaan, joiden edustajat toimivat pitkälti samalla tavalla. Teräaseiden lisäksi sankari pystyy kumoamaan vastustajiaan myös heittotähtien, savupommien ja räjähteiden avulla.
Oman lisänsä pelisysteemiin tuo myös taikuus, joka toimii elementti-pohjalta kaikkien itämaisten perinteiden mukaisesti. Kovin suurta roolia sille ei pelistä ole annettu, mutta vastustajien pilkkominen tulisen miekan kanssa tarjoaa pientä vaihtelua tavallisiin aseisiin. Itse taistelut on pidetty suhteellisen yksinkertaisina ja yllättävänkin toimivina. Lyöntinappia hakkaamalla Hiro tekee pitkiä hyökkäyssarjoja, jotka kaatavat useimmat vastustajat varsin nopeasti. Heittoaseiden ja taikuuden käyttäminen onnistuu luontevasti DualShockin liipaisimilla eli niiden yhdistäminen tavallisiin hyökkäyksiin on erittäin helppoa.
Toimivalta ja hieman omaperäiseltäkin kuulostavasta peruskonseptista huolimatta peli onnistuu tekemään masentavan pahan mahalaskun. Puolivillainen tekninen toteutus pistääkin epäilemään, että 3DO:n julkaisupuoli on pakottanut pelin markkinoille ennen aikojaan. Kukaan itseään kunnioittava pelisuunnittelija ei olisi päästänyt tällaista pakettia kauppojen hyllyille.
Pelin grafiikka on karkean ja suttuisen näköistä eikä jäykkä animaatio pysty korjaamaan sen puutteita. Alkeellisesta ulkoasusta huolimatta ruudun päivitysnopeus on alhainen ja peli nykii usein varsin pahasti. Kiusallisia tilanteita aiheuttaa myös kamera, joka siirtyy kiinteästä kuvakulmasta toiseen Resident Evil -tyyliin. Pelimoottori rajoittaa hahmojen liikkumisen täsmälleen ruudun rajojen sisäpuolelle. Tämän vuoksi esimerkiksi liitämiskykyä ei voi aina hyödyntää, sillä Hiro nousu pysähtyy aina hänen osuessaan ruudun ylälaitaan.
Pahimman kolauksen pelattavuudelle antaa kuitenkin törmäyksen tarkistus, joka ei edes yritä toimia kunnolla. Vihollisten hakkaaminen onnistuu varsin usein selvästi miekan kantaman ulkopuolelta, päähenkilö juoksentelee silloin tällöin seinien ja muiden vastaavien esineiden sisään ja uppoaa toisinaan tasoloikka-osuuksien aikana läpi liikkuvista levyistä, joiden päälle olisi tarkoitus laskeutua.
Kaikkien näiden teknisten ongelmien puristuksessa Godai Elemental Forcen muutamat mainiot ideat kituvat ja kuihtuvat olemattomiin. Siinä olisi ollut potentiaalia laadukkaaseen toimintapeliin, mutta sen sijaan se on vain säälivien katseiden arvoinen räpellys.