Kun peli menestyy hyvin, on luonnollista, että pelifirmat hyödyntävät lypsylehmää aina viimeiseen asti. Yksi esimerkki tästä on Ghost Recon -pelisarja, joka on saanut toisen lisälevynsä. Ghost Recon: Island Thunderiksi nimetty lisälevy vie pelaajan vuoden 2009 Kuubaan, jossa Fidel Castro on heittänyt henkensä ja koko yhteiskunta on täydessä kaaoksessa. Maassa on tarkoitus järjestää vapaat vaalit, mutta paikalliset huumekeisarit heittelevät parhaansa mukaan kapuloita rattaisiin, jotta vaalitulos olisi heille mieluinen. YK-joukot vartioivat jo aluetta, ja nyt jenkit lähettävät paikalle oman Ghost-erikoisryhmänsä, jossa taistelevat parhaista parhaat. Ghostit lähetetään Kuubaan tuhoamaan paikallinen huumeimperiumi sekä auttamaan YK-joukkoja varmistamaan, että vaalit pysyvät oikeudenmukaisina.
Ghost Recon: Island Thunderin sisältö on varsin suppea. Pelistä löytyy vain kahdeksan yksinpelikenttää, viisi moninpelikenttää, kaksi uutta moninpelimuotoa sekä 12 uutta asetta. Lisäksi mukana on muutamia uusia ajoneuvoja, jotka eivät kuitenkaan hyödytä pelaajaa millään tavoin. Pelin kahdeksan tehtävän mittainen yksinpelikampanja on ihan hyvin toteutettu, mutta sen läpäisemiseen kuluu vain päivä tai pari, joten pituudella sitä ei ole pilattu. Tehtävät ovat aiempia Ghost Reconeja pelanneille tuttuja tapauksia, joissa on useita tavoitteita. Nämä tavoitteet vaihtelevat panttivankien vapauttamisesta rannikkotykin tuhoamiseen ja äänestyspaikan suojeluun. Ihan monipuoliselta siis kuulostaa, mutta päähuomion vie kuitenkin vihollisten tappaminen ja ne tavoitteet täyttyvät siinä sivussa melkein itsestään.
Pelin tekijät ovat hehkuttaneet tehtävien alussa esitettäviä helikopterikohtauksia, joissa sotilaat saapuvat kohdealueelle helikopterin kyydissä. Hehkutus on kuitenkin turhaa, sillä nämä välinäytökset ovat täysin turhia ja epärealistisia. On nimittäin varsin huvittavaa, kun muuten niin tarkat viholliset eivät kuule lähistöllä laskeutuvaa helikopteria. Tämä nyt oli vähän pilkun viilaamista, mutta tulipahan sanottua.
Island Thunderissa on ehkä hieman enemmän toimintaa kuin edeltäjissään, mutta pelaajalla ei ole varaa riehua päättömästi, sillä yksikin osuma riittää useimmiten tappamaan jopa Yhdysvaltain erikoisjoukkojen sotilaan. Pelaajan toimintaa vaikeuttaa myös erittäin terävä tekoäly, jonka ohjastamat sotilaat osaavat hakeutua suojiin ja räiskiä sieltä käsin vastustajiaan. Vastaan asettuvat sotilaat ovat myös ikävän tarkkoja, joten silmä on pidettävänä kovana, jotta pelaaja huomaa vihollisen ennen kuin tämä huomaa pelaajan. Samassa ryhmässä toimivat tekoälyn ohjastamat sotilaat ovat onneksi nekin erittäin tarkkoja, joten vaikka itse ei huomaisikaan piilossa kyykkivää vihollista, on mahdollista, että joku toinen tiimin jäsen huomaa ja neutraloi tämän.
Island Thunder pitää sisällään kaksi uutta moninpelimuotoa, joista toinen keskittyy hippaan ja toinen ennalta määrätyn paikan suojeluun. Hipassa on periaatteessa kaksikin eri pelimuotoa, mutta näiden kahden erot löytyvät vain hippana olevan pelaajan aseistuksesta. Cat and Mouseksi nimetyssä moodissa hipalla on vain kevyet tussarit, mutta Behemothissa hippa saa käyttöönsä oikein kunnon asearsenaalin. Nämä molemmat hipat ovat selkeitä pettymyksiä. Defendiksi nimetyssä moodissa on sen sijaan huomattavasti enemmän mielenkiintoa. Siinä pelaajat pistetään suojaamaan tiettyä kohdetta tekoälyn joukoilta, jotka parhaansa mukaan pyrkivät teloittamaan kohdetta suojaavat pelaajat. Kyseessä on siis Co-op-pelaamista parhaimmillaan.
Ghost Recon: Island Thunder ei ole niitä maailman parhaita lisälevyjä. Sen sisällöllinen puoli on varsin suppea, eikä uudistuksiakaan ole kovinkaan paljoa. Lisälevyn puolustukseksi on sanottava, että se vähäinen sisältö on kuitenkin ihan laadukasta tavaraa, eikä hintakaan ole kovin paha. Lisälevystä joutuu nimittäin maksamaan noin 25 euroa.