Tom Clancy’s Ghost Recon on saanut lisälevyn, joka on nimetty Desert Siegeksi. Kyseessä on siis puhdasverinen lisälevy, joka vaatii alkuperäisen Ghost Reconin toimiakseen. Ghost Recon oli mielenkiintoinen strategiaa ja toimintaa yhdistävä 3D-räiskintä, jota pidettiin myös Rainbow Sixin epävirallisena jatko-osana. Poliisi-teema oli kuitenkin heitetty nurkkaan ja esiin astelivat jenkkien sotakoneiston parhaimmistoon kuuluvat sotilaat, joita myös aaveiksi kutsutaan.
Ghost Recon: Desert Siege heittää pelaajan Afrikkaan suojelemaan Eritreaa, johon Eritrean naapurivaltio Etiopia on hyökännyt. Yksinpelikampanja tarjoaa pelaajalle kahdeksan tehtävää, joissa pelaajan on pelastettava panttivankeja, vangittava tärkeä Etiopialainen sotilasjohtaja ja puolustettava rekkasaattuetta. Tehtävistä siis löytyy paljon vaihtelua, mutta kahdeksan tehtävän kampanja on pelattu läpi todella nopeasti. Laajempi yksinpelikampanja olisi ollut mukava asia, sillä nyt yksinpelin pelaa läpi päivässä.
Alkuperäisen Ghost Reconin pelimekaniikkaa ei ole lähdetty muuttamaan ja pelin käynnistyessä olo tuntuu heti kotoisalta. Ennen tehtävään lähtöä pelaajalle annetaan melko kattava tiedonanto tehtävän taustoista sekä tavoitteista. Yleensä tehtävässä on muutama päätavoite, jotka on pakko suorittaa sekä lisäksi muutama bonus-tavoite, joiden suorittamisesta pelaajaa palkitaan erityisillä spesialisteillä, jotka ovat oman aselajinsa huippua. Myös spesialien aseistus eroaa normaalisotilaiden vastaavasta ja spesialistit kantavatkin yleensä sellaisia aseita, jotka muuten saa käyttöönsä vain moninpelissä.
Kun tehtävänannot on kuunneltu, on aika siirtyä tehtävään lähtevien sotilaiden valitsemiseen ja varustamiseen. Sotilaat jaetaan neljään ryhmään. On normaalit jalkaväkisotilaat, tarkka-ampujat, räjähde-ekspertit sekä tukisotilaat. Sotilaat eroavat toisistaan aseistuksen osalta, jota voi vaihtaa tiettyjen rajojen puitteissa. Lisäksi jokaisella sotilaalla on neljä perustaitoa, jotka ovat ampuminen, taito pysyä näkymättömissä, kestävyys sekä johtajuus. Tehtävistä elossa palanneet sotilaat saavat lisää taitopisteitä ja useista tehtävistä selvinneet sotilaat nousevatkin arvoonsa, kun heidän taidot alkavat olemaan huipussaan. Tämä pieni roolipelielementti tuokin peliin aimo annoksen lisää tunnelmaa, sillä hyvien sotilaiden menetys harmittaa ihan oikeasti.
Peli on edelleen suhteellisen vaikea. Koska yksi osuma on usein tappava, on tehtävät hoidettava varovasti ja varmistettava, ettei jostain hökkelin takaa vahingossakaan putkahda esiin automaattiaseella varustettua vihollista. Koska kentän tunteminen helpottaa tehtävien suorittamista huomattavasti, kuluu ensimmäinen pelikerta usein kentän ja vihollisten sijaintien kartoittamiseen. Kun kenttä seuraavalla kerralla päästäänkin sitten itse asiaan.
Alkuperäisessä Ghost Reconissa viholliset oli todella vaikea havaita, mutta ainakin omasta mielestäni Desert Siegessä viholliset näkyvät astetta paremmin ja siten pelaaja ei ole pelkkien tekoälysotilaiden varassa. Tekoälyn ohjaamat sotilaat ovat myös kehittyneet. Ne ovat edelleen todella tarkkoja ja niiden havainnointikykykin tuntuu parantuneen. Ongelmakohtiakin toki löytyy. Esimerkiksi ahtaissa tiloissa liikkuminen aiheuttaa edelleen ongelmia, kun omat sotilaat jäävät jumittamaan esimerkiksi oviaukkoon. Tällaisessa tilanteessa pelaajan on manuaalisesti autettava pulassa oleva sotilas oviaukon tai muun esteen ohi/läpi.
Pelin kentät ovat tuttuun tapaan laajoja ja suhteellisen yksityiskohtaisiakin paikkoja. Kun alkuperäisen pelin kentät sijoittuivat sodan runtelemiin kaupunkeihin ja metsiin, seikkaillaan nyt aavikolla ja pienissä hökkelikylissä. Pelin grafiikkamoottori on aiempaakin kovemmilla, koska Desert Siegen kentät ovat todella avaria. Koneesta pitääkin löytyä melkoisesti potkua, jotta Desert Siege toimii ilman suurempia pätkimisiä. Avarat kentät tuovat mukanaan myös pelillisen ongelman. Tarkka-ampujat nimittäin nousevat vähän turhankin suureen arvoon eikä lähitaisteluja pääse syntymään juuri koskaan.
Käyttöliittymä on edelleen se sama vanha kankea kokonaisuus, joka on helppo oppia, mutta käytettävyyden puolesta se olisi voinut olla hieman nopeakäyttöisempi. Komentokarttakin on edelleen melko turha kapistus ja sitä tuleekin käytettyä lähinnä joukkojen siirtämiseen silloin, kun toinen joukkue on varmistanut, että alueella ei ole vihollisia. Minkäänlaista massiivista hyökkäystä sen kanssa ei kannata tehdä, sillä tuloksena on liian usein omien sotilaiden teurastus.
Desert Siegen paras anti löytyy moninpelipuolelta. Peliin on upotettu kaksi uutta pelimoodia, jotka tukevat tiimipelaamista aiempaa paremmin. Valitettavasti tarkka-ampuja -ongelma koskee myös näitä pelimoodeja. Moninpeli onkin todella mukavaa jos pelikavereistakin löytyy porukkaa, jotka eivät vain juokse päättömästi sinne tänne.
Lisälevynä Ghost Recon: Desert Siege on ihan hyvä paketti. Pienet pelilliset uudistukset, uusi yksinpelikampanja ja pari uutta moninpelimoodia 25 euron hintaan ei ole mikään kovin huonolta kuulostava yhtälö. Valitettavasti yksinpeli on todella lyhyt kokemus, sillä siinä riittää tekemistä vain päiväksi tai pariksi. Joka tapauksessa paketti sisältää hyvää ja realistisen oloista räiskintää, joka uppoaa varmasti kaikkiin Ghost Reconin ystäviin.