G.I. Joe on Suomessa Action Forcen nimellä tunnettu lelusarja, sarjakuva ja piirretty. Siinä värikkäät amerikkalaiset erikoisjoukkojen sotilaat taistelevat pahaa Cobra-terroristijärjestöä vastaan. Nyt G.I. Joesta on tullut elokuva, ja elokuvan myötä lisenssipeli. Kuten lisenssipelit usein, tämäkin on melkoisen turha tekele.
Pelissä Cobraa vastaan pääsee taistelemaan parissa erilaisessa maisemassa, jäätiköltä viidakkoon. Terroristeilla on tapana piilottaa pyssymiehensä, ninjansa ja panssarivaununsa kuiluihin ja käytäviin, joita pitkin juoksentelemalla kaksi G.I. Joe -ukkoa sitten niitä tuhoaa.
Peli on optimoitu kaksinpeliä varten. Kamera on aina tarpeeksi kaukana, että molemmat sankarit näkyvät ruudulla. Sivuvaikutuksena koko peli näyttää piperrykseltä, eikä kameraa voi hallita mitenkään. Onneksi peli tähtää automaattisesti, sillä muuten ruudun ulkopuolella oleviin vihollisiin olisi vaikea osua.
G.I. Joe on erittäin helppo. Suurin osa tilanteista selviää siten, että juoksee eteenpäin tulitusnappi pohjassa. Peli valikoi ammuttavaksi aina vähiten vaarallisen kohteen, eikä kohteen uudelleenvalinta tunnu toimivan. Siinä ei auta muu kuin juosta, ampua ja toivoa parasta.
Vaihtelua tulee silloin, kun saa alleen auton, panssarivaunun tai muun asianmukaisen Action Force -henkisen menopelin. Kulkuneuvojen ohjaus on niin epäintuitiivista ja rasittavaa, että pelaaja joutuu aina ensin varovasti parkkeeraamaan ympäriinsä törmäilevän kulkuvälineensä sopivalle tulilinjalle ennen kun alkaa ampumaan. Usein tekee mieli jatkaa jalan vain siksi, ettei enää joutuisi olemaan missään tekemisissä ajoneuvokontrollien kanssa.
Tarina on onneton ketju tekosyitä, jotka antavat pelaajalle syyn juosta ampumassa Cobran sotilaita. Peliin ei ole saatu mukaan elokuvan näyttelijöitä, ja ääninäyttelyn taso on kauttaaltaan hirvittävän huono. Kamalissa aksenteissa oikein vellotaan, kun pelaaja joutuu kuuntelemaan tiimitoveriensa keskinäistä jutustelua pelin pysähtyessä odottamaan. Tarinan esittelyyn käytetään aikaa, ja esitelmöinti koostuu sivuhenkilöiden pölinästä.
On mukana sentään jotain hyvääkin. Räiskinnän edetessä pelaaja vapauttaa uusia Joe-ryhmän jäseniä, joita voi ostaa pelaajan käyttöön. Uusien hahmojen erikoisaseilla ja -kyvyillä on hauska leikkiä. Pelin helppous ja kaksinpelimeininki tekee tästä sopivan perhepelin niille isille ja pojille, jotka eivät ole järin kriittisiä peliensä laadun suhteen.
PÄÄSTÖTODISTUS
Banaali lisenssiräiskintä
ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON
