EA BIG:n tavaramerkkinä ovat olleet hyvin toteutetut extreme-pelit, kyseisen puljun tuotoksiahan ovat mm. SSX sekä Sled Storm. Näiden pelien jalanjälkiä seurailee EA BIG:n uusin peli, Freekstyle, jossa pelaaja heitetään moottoripyörän selkään tekemään uskomattomia stuntteja ja kisailemaan muita motoristeja vastaan.
Freekstylen pääpelimoodi on nimeltään Circuit, jossa kaahaillaan niin kilpa-ajoissa kuin stunttikisoissakin. Tässä pelimoodissa avataan lukitut radat, ajajat, pyörät sekä muut systeemit, joita voi myöhemmin käyttää muissa pelimoodeissa. Freekstylen pelattava voidaan jakaa kahteen osioon. Ensimmäinen on perinteinen kilpa-ajo, jossa ensimmäisenä maaliviivan ylittänyt on voittaja ja toinen on mahdollisimman tyylikkäiden stunttien tekemistä edellyttävä pelin nimikkomoodi eli freekstyle. Kilpa-ajoja ajellaan neljällätoista varsin näyttävällä ja monipuolisella areenalla, jotka ovat täynnä hyppyreitä ja erilaisia esteitä. Pelin kentät ovat suht. pitkiä, yhteen kierrokseen kuluu keskimäärin parisen minuuttia. Kentistä löytyy myös paljon oikoreittejä, joiden ansiosta pelaaja (tai tekoälyn ohjastama motoristi) voi säästää useita sekunteja loppuajasta. Myös kenttäsuunnitteluun on selvästi panostettu, sillä jokainen kenttä on mielenkiintoinen kokonaisuus aina taustanäkymiä myöten. Kenttien mielenkiintoisuus onkin tärkeää, sillä pelaajan avatessa uusia ratoja, ajajia ja muita ominaisuuksia, samaa kenttää tulee tahkottua noin kymmenen kierrosta. Tylsät kentät saattaisivat viedä hommasta mielenkiinnon hyvin nopeasti ja tällaisenaankin kenttiin alkaa kyllästymään siellä kymmenen kierroksen tietämissä.
Moottoripyöriin on pultattu turbo-tankki, joka täyttyy pelaajan tehdessä temppuja. Toisaalta, tyylikkäimpiä temppuja ja nopeimpia reittejä on miltei mahdoton käyttää ilman turboa, joten puhtaan kilpa-ajojenkin aikana kannattaa tehdä erilaisia temppuja, jotta turboa löytyy tankista silloin kun sitä todella tarvitsee. Stunttisessioissa turbon merkitys on ehkä vieläkin suurempi, sillä korkeita hyppyjä ei tehdä kahta kymppiä köröttelemällä. Pelaajan tehdessä tyylikkäitä temppuja täyttyy myös ruudun alareunassa oleva Freekout-mittari, jonka ollessa täynnä pelaaja voi tehdä todella tyylikkään tempun, jonka jälkeen päästään vielä paahtamaan turbolla usean sekunnin ajan.
Varsinkin uramoodissa kisoista on tehty tasaisia ns. väkipakolla. Tekoäly nimittäin suhteuttaa vauhtinsa pelaajan vauhtiin, joten puoli minuuttia edellistä kisaa parempi loppuaika ei välttämättä takaa sitä, että pelaaja pääsee jatkoon. Tämä väkinäinen tasoittaminen on vähän kaksipiippuinen juttu. Kisoihin tulee kyllä hyvää vääntöä, mutta liian usein tekoälyn ohjaamat ajajat vetäisevät ohi viimeisissä mutkissa ja pelaaja tipahtaa parilla sadasosalla pois jatkosta. Lienee turha sanoa, että tämä syö miestä. Yksittäisissä kisoissa vaikeustason saakin sitten valita itse ja pelin neljästä vaikeustasosta jokainen löytäneekin itselleen sopivan haasteen.
Pelin kontrollien perusteet on helppo oppia. Temput tehdään painelemalla olkapääpainikkeita sekä neliö-nappia, ja itse pyörää ohjataan joko vasemmasta tatista tai suuntaohjaimesta. Yksinkertaisimmat temput hoituvat pelkästään yhtä nappia painamalla, mutta vaikeimpien temppukombojen tekeminen edellyttää jo pientä sormiakrobatiaa. Yllättäen koin suuntaohjaimella ohjaamisen tattiohjausta paremmaksi vaihtoehdoksi. Ruudulla päristelevä motoristi vain tuntui tottelevan paremmin suuntaohjaimen painalluksia. Tatilla pelaaminen on toisaalta tarkempaa, joten loppupeleissä oma ohjainvalinta on makuasia.
Freekstyle kerää pisteitä myös täydellisesti pyörivällä grafiikallaan. Peli ei siis pätki missään vaiheessa. Korkealla ruudunpäivitysnopeudella on hintansakin, pelin grafiikat eivät nimittäin ole kovin erikoisia. Kaikki on kyllä ihan hyvän näköistä, mutta esimerkiksi Sled Stormin kaltaisesta graafisesta ilotulituksesta jäädään jälkeen.
Pelin äänipuolella menee kovaa. Musiikki on pääosin rockkia ja meininki on sen mukaista. Ääniefekteistä tärkeimpänä on tietysti moottoripyörien pärinä ja se kuulostaakin ihan hyvältä. Löytyy pelistä selostajakin, joka tosin tyytyy kertomaan minkä tempun pelaaja juuri sillä hetkellä tekee. Ennemmin tai myöhemmin selostajan mölyäminen alkaa kuitenkin ärsyttämään ja silloin selostaja on mukava pistää �pois päältä”.
Kun Freekstyleä lähdetään katsomaan kokonaisuutena, on helppo nähdä, että todellisuudessa se on hyvin identtinen SSX:n ja Sled Stormin kanssa. Voikin hyvin sanoa, että Freekstyle on SSX moottoripyörillä. Pelistä löytyy kuitenkin sen verran paljon mielenkiintoista pelattavaa, että pelin tiimellyksessä yhteyksiä EA BIG:n aiempiin tuotoksiin ei tule ajateltua. Freekstyle on siis hyvä peli ja jos olet pitänyt EA BIG:n aiemmista tuotoksista, pidät varmasti tästäkin.
