Aiemmin Monster Kingdom -nimellä kulkeneen Folkloren on kehittänyt tokiolainen Game Republic ja siellä liki legendaarisen Yoshiki Okamoton johtama tiimi. Okamoton kädenjälki on monelle tuttua muun muassa pleikkarikakkosen Onimusha-, Devil May Cry- ja Resident Evil –peleistä. Miehen ja pelitiimin tunnistettava tyyli on läsnä Folkloressakin, niin hyvässä kuin pahassa.
Folklore on kelttiläiseen mytologiaan nojaava toimintaseikkailu, joka hakee hieman lisämausteita myös roolipelien puolelta. Peli käynnistyy äärimmäisen pitkällä johdannolla. Ellen-niminen nuori nainen saa kirjeen 17 vuotta aiemmin kuolleelta äidiltään. Kirje johdattaa Ellenin Irlantiin salaperäiseen Doolinin kylään. Samaan aikaan okkultismia tutkiva journalisti Keats puolestaan saa oudon puhelinsoiton ja päättää lähteä selvittämään samaisen kylän mysteeriä. Kylässä Ellenin ja Keatsin tiet kohtaavat.
Tässä vaiheessa pelaaja voi valita toisen hahmoista, joista kummallakin on oma tarinansa ja reittinsä pelissä. Hahmoa voi halutessaan vaihtaa aina pelin luvun tai kentän selvittämisen jälkeen.
Hahmon valinnan jälkeen alkaa kauhuelokuvamainen seikkailu maanalaisessa henkien, menninkäisten ja kuolleiden sielujen kansoittamassa mystisessä manalassa. Folkloren elokuvamaista tarinan kuljetusta tehostaa animaatioiden ja sarjakuvamaisen kerronnan yhdistäminen. Toisaalta hitaasti etenevä tarina ei ole aivan niin mukaansatempaava kuin ehkä olisi ollut tarkoitus.
Itse pelaaminen onkin sitten pääasiassa sitä tuttua kenttien läpi juoksentelemista ja vihollisten listimistä. Eritoten manalassa parveilevia mörököllejä saa olla mätkimässä tieltään yhtä mittaa. Tässä kohdassa peli onneksi hyödyntää varsin kekseliäästi PS3:n SIXAXIS-ohjaimen liikkeentunnistusominaisuuksia. Ellenin ja Keatsin kaapatessa vihollisten sieluja kamppailujen tiimellyksessä pelaajan täytyy ravistella ohjainta saadakseen sielut revittyä irti, aivan kuten pelin hahmotkin tekevät.
Folklore näyttää hyvältä ja pelin toteutus on muutenkin kohdallaan, yhtä asiaa lukuun ottamatta. Pelin rasittavin ominaisuus on lähes jatkuva lataaminen siirryttäessä paikoista toisiin, myös keskellä kenttiä. Kun pelilevy huutaa yhtä mittaa hoosiannaa konsolissa, alkaa pelaajakin melko pian olla valmis huutamaan.
Folklore ei ole huono peli ja erityisesti SIXAXIS-ohjaimen hyödyntäminen toimii hyvin tässä vaiheessa, kun ideaa ei vielä ole ehditty käyttää loppuun aivan jokaisessa pelissä. Myös seikkailtavaa ja toimintaa riittää yllin kyllin, mutta loppujen lopuksi peli saattaa tuntua kuitenkin hieman liikaa PS3:lle käännetyltä Devil May Cry:lta.
PÄÄSTÖTODISTUS
Kauhuelokuvamainen seikkailu tempaa mukaansa
