Firefighter F.D. 18

17.05.2004

Kukapa meistä ei olisi halunnut kasvaa isona palomieheksi. Tästä huolimatta palomiehen kokemus ei ole vielä pahemmin kääntynyt videopelien muotoon. Nyt ilmestyvä Firefighter F.D. 18 osoittaa, miksi aiheesta ei tehdä kunnon pelejä.

Muuten kovin tyylikäs ja harkittu peli kärsii nimittäin mielekkään tekemisen puutteesta. Liekkien valtaamat rakennukset sortuilevat, mutta sitä ennen loukussa olevat uhrit pitäisi ehtiä pelastaa. Savusukeltaminen ja pahimpien roihujen sammuttelu on aluksi hauskaa puuhaa. Täpäriä pelastumisia on luvassa, siitä pitävät huolen jo normaalilla vaikeustasolla tiukahkot aikarajat sekä pelaajan oma kuolevaisuus.

Nopeasti kuitenkin huomaa kuitenkin toistavansa samaa ?sammuta, etene, pelasta? – sarjaa uudestaan ja uudestaan. Putkimaisia kenttiä edetään järjestelmällisesti uhrista toiseen. Ajoittain väliin on heitelty vähän kinkkisempiä esteitä, kuten räjähteleviä autonromuja. Tekijöiltä on kuitenkin ollut ideat vähissä, ja pelikokemus alkaa maistua sahanpuruilta.

Uhrit on usein sijoiteltu keinotekoisen hankaliin paikkoihin. Ympäristön staattisuus aiheuttaa sen, että mukaan sattuneesta kirveestä huolimatta palomiehemme joutuu etsimään kiertoteitä lukitun oven tai vaikkapa kirjoituspöydän takana odottelevan uhrin löytämiseksi.

Merkillisin keksintö on lähinnä taistelupeleistä tutut loppupomot. Nämä tulikiveä heittelevät, ilmeisen älykkäät liekkipesät antavat vaisuun tunnelmaan tottuneelle pelaajalle turhankin hyvän vastuksen. Toisen piristysruiskeen tuovat luvattoman hyvät ja tyylikkäät välipätkät. Näinkin hyvän tarinan ja tunnelman ymppääminen tällaiseen itseään toistavaan peliin on taiteellisten lahjojen haaskausta.

Firefighter ei tarjoa tarpeeksi mielekästä tekemistä vähänkään varttuneemmalle pelaajalle. Toisaalta synkeä ja ahdistava tunnelma ei sovellu pikkuisillekaan. On vaikea keksiä kenelle tätä peliä voisi suositella.