Hauturia ylityöllistämässä – arvostelussa Fire Emblem Warriors: Three Hopes

Sotilaan henki on Warriors-sarjan peleissä halpa. Fire Emblemin maailmaa laventava Three Hopes ei tee hinnoittelupolitiikkaan muutosta.

27.07.2022

Koei Tecmon alaisuudessa toimiva kehittäjätiimi Omega Force on kaikessa salamyhkäisyydessään noussut viimeisen vuosikymmenen aikana yhdeksi koko pelialan persoonallisimmista studioista. Warriors-saagalla mainetta niittänyt poppoo lavensi saman toimintaidean valmiisiin pelisarjoihin onnistuneella reseptillä. Erityisesti Nintendon kotikonsolit ovat olleet todellinen aarreaitta, sillä niin Zeldoista ammentavat Hyrule Warriorsit kuin Fire Emblem Warriors ovat niittäneet sekä vihulaisia että suosiota. Voittavaa reseptiä ei ole lähdetty vieläkään muuttamaan.

Fire Emblem Warriors: Three Hopes on samaan aikaan hyvin perinteinen Warriors-peli että hiukan yllättäväkin kokemus Fire Emblem: Three Housesin läpäisseille. Jälkimmäinen osio herättää enemmän ajatuksia, joten aloitetaanpa siitä. Teos ei ole samanhenkisestä nimestään huolimatta jatkoa eikä oikeastaan ennakkoakaan ylistetylle strategiapelille. Sen sijaan Three Hopes kertoo vaihtoehtoisen tarinan samoilta nurkilta. Mikäli pääsarjan osan on tahkonnut läpi, avautuvat maailman tapahtumat varmasti hiukan paremmin. Noviisikaan ei jää silti menosta paitsi.

Taival käynnistetään suoraan sotarintamalta, jossa päähenkilö Shez työskentelee palkkasotilaana. Hommat menevät kuitenkin nopeasti puihin upseeriston sekä seurueen kaatuessa rinnalta. Vain jumalainen väliintulo estää lopputekstirullauksen käynnistymisen välittömästi. Vaikka menetykset ovat sotilaalle arkea, asiaahan ei voida lyödä villaisella. Pelaaja pääsee valitsemaan yhden kolmesta tarjolla olevasta kansasta, mikä vaikuttaa tarinankerrontaan. Jotta pelistä saa kaiken irti ja kaikki näkövinkkelit avautuvat, täytyy teos pyöräyttää läpi kolmesti. Jo yksikin kerta kuluttaa kelloa noin 30 tunnin verran, joten työsarkaa todella piisaa.

Tekemisen määrä riippuu tosin omasta taisteluvimmasta ja täydellisyyden tavoittelusta. Kuten Warriors-peleille on ominaista, myös Three Hopes vie pelaajan valtaville hack’n’slash-sotatantereille. Sankarikööri niittää satoja ja tuhansia rivivihollisia alati muuttuvilla kentillä. Täydennysjoukkoja ilmestyy milloin minnekäkin, minkä lisäksi erilaiset suuremmat rötösherrat tai muutoin taisteluun vaikuttavat tekijät vaativat painopisteen siirtämistä eri ilmansuuntaan. Onneksi konnia myös kaatuu kerralla useampia, sillä yhdellä miekaniskulla tai erikoisiskulla saa nujerrettua valtavan loven armeijan nuppilukuun.

Mikäli on tahkonnut aiempia Warriors-pelejä, osaa taistelusysteemiltä odottaa oikeansuuntaisia asioita. Meno on vauhdikasta, fantasiahenkistä ja sopivan yliammuttua. Sankarihahmot ovat taistelukentällä ylivertaisia vaan eivät kuolemattomia. Jo ennen pelin aloitusta saa valita sen, onko kuolema mielen- vai olotila. Rentoa pelikokemusta etsivät arvostavat suosikkihahmojen elpymistä taisteluiden laannuttua, mutta tällöin taisteluiden tunnelmasta katoaa merkittävä siivu. Kun lempparihahmo ilmoittaa uudeksi kotiosoitteekseen Manalan majat, on mieli maassa.

Onneksi monet kuolemat ovat vältettävissä omalla ällillä. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse, vaan apureita saa lähetettyä eri alueille avittamaan taistelun painopisteen kääntämisessä. Vahvuuksia hyödyntämällä saa maksimoitua menestymismahdollisuudet, kun taas aselajinsa vuoksi alakynteen jäävän päivät ovat laskettavissa konkarimetsurin sormilla. Strategisesta lähestymiskulmasta sekä vauhdikkaasta etenemisestä palkitaan tulimyrskyn viimein laannuttua. Taistelun menestys arvioidaan tutuilla kirjainmerkeillä, jotka puolestaan poikivat lisäkokemusta sekä maallista mammonaa. Systeemi kannustaa toimimaan mahdollisimman rivakasti ja fiksusti.

Vaikka ensihetket voivat tuntua turhankin simppeleiltä, taistelumekaniikoissa piisaa runsaasti syvyyttä. Peli auttaa aloittelevat soturit vauhtiin kattavilla infopaketeilla. Sisältöä ja erilaisia jujuja on niin paljon, että uutta oppii vielä useiden tuntien jälkeenkin. Kokonaisuus tuntuu tämän ansiosta palkitsevalta. Mitä enemmän Fire Emblem Warriors: Three Hopesin syövereihin sukeltaa, sitä enemmän se pelaajalle antaa.

Taistelut eivät ole pelin ainoaa sisältöä. Tarinalukujen välissä pääsee muun muassa rupattelemaan sivuhahmojen kanssa, lahjomaan kamuja, shoppailemaan varusteita sekä kokkailemaan lempiherkkuja. Erilaiset pienet sivuaktiviteetit auttavat pitämään taistelukaartin riittävällä kokemustasolla. Samalla se syventää pelimaailmaa ja tuo oman joukkion hiukan lähemmäs sydäntä.

Valitettavasti aivan kaikki ei ole kuitenkaan vimpan päälle. Warriors-pelit satsaavat valtaviin taisteluihin, mutta Switchin tehot eivät aina tahdo pysyä täysin menossa mukana. Ruudunpäivitys pysyy valtaosan ajasta 30 kuvan sekuntivauhdissa, mutta heilahtelua on havaittavissa runsain mitoin. Niin ikään graafinen anti jää monin paikoin ankeaksi. Taustat linnoituksineen ja maastoineen on rykäisty varsin köykäisestä aineksesta. Onneksi hahmoanimaatiot ääninäyttelijöineen suoriutuvat paremmin. Sulavuutta ja silmäkarkkia arvostavat joutuvat kuitenkin puremaan hammasta.

Fire Emblem Warriors: Three Hopes on laadukas lisäys Omega Forcen taidonnäytteiden listalle. Se ammentaa onnistuneesti pääsarjan maailmasta, minkä lisäksi tekemisen määrä ja tarina kaappaavat mukaansa. Kaiken läpi kahlaavat saavat teoksesta puuhaa noin sadan tunnin ajaksi, mutta yhteen läpipeluukertaan tyytyvät viihtyvät ongelmitta useamman kymppituntisen verran. Graafiseen antiin olisi suonut hiukan lisäparannusta, mutta se jää kauneusvirheeksi muutoin hyvässä paketissa.

Saatavilla: Nintendo Switch
Ikäraja: PEGI 12 (väkivalta, kielenkäyttö)

YHTEENVETO:
**** / *****
Fire Emblem Warriors: Three Hopesin tuhoisat taistelut tarjoavat toiminnantäyteistä puuhaa kymmeniksi tunneiksi. Visuaalinen puoli olisi kaivannut loppusilausta, mutta tekemisen määrä ja syvällinen maailma paikkaavat murhetta onnistuneesti.

Hiukan poikkeava fiskarssi saunaklapien pilkkomiseen.

Lisää luettavaa