Toukokuun viimeisenä päivänä alkavat jalkapallon MM-kisat lähestyvät hyvää vauhtia. Maailman suurin ja tärkein urheilutapahtuma tarvitse tietenkin oman pelinsä, jonka tällä kertaa tuottaa EA. Yhtiö on pultannut virallisen kisalisenssin kiinni tuoreimman FIFA-pelinsä tarjoamaan runkoon ja julkaisee näin valmistuneen pelin käytännössä kaikille mahdollisille alustoille. Ketään pelialaa seurannutta tuskin yllättää se, että mistään jalkapallopelien merkkipaalusta FIFA World Cup 2002:ssa ei ole kyse.
Viime syksynä julkaistua FIFA 2002:sta pelanneet ovat MM-kisojen kanssa heti kotonaan. Pelisysteemi on nimittäin lähes identtinen EA:n edellisen futispelin kanssa. Pelaajalta vaaditaan siis hieman enemmän taitoa ja keskittymistä kuin vanhoissa FIFA-peleissä, joissa esimerkiksi hyvien keskitysten tekeminen oli suorastaan naurettavan helppoa. Nyt pelaajan on itse päätettävä jokaisen syötön, noston ja laukauksen voimakkuus napin painalluksesta ilmestyvän mittarin avulla ja laitettava palloon kierrettä DualShockin liipaisimia hyödyntämällä. Uudistus muutti FIFA-sarjan pelisysteemin kertaheitolla paljon mielenkiintoisemmaksi ja antoi pelaajille mahdollisuuden kontrolloida ottelutapahtumia entistä paremmin.
Viimeisen puolen vuoden aikana kehitystä ei sen sijaan ole juurikaan tapahtunut. Ainoa jonkinlainen muutos syksystä on uusi ilmapeli-systeemi, jonka ansiosta etenkin keskitysten vastaanottaminen on tullut aiempaa tarkemmaksi. Nyt pelaajan on painettava haluamaansa nappia jo pelivälineen ollessa ilmassa eikä vasta sen tullessa sopivan urheilijan kohdalle. Ympyrästä hyökkääjä puskee tai laukaisee pallon vastustajan maalia kohden ja rististä tai neliöstä painettaessa peliväline ohjataan DualShockin vasemman tatin osoittamaan suuntaan. Muutos on suhteellisen vähäinen, mutta sitä hyödyntämällä rangaistusalueen sisään voi luoda erittäin tiukkoja maalipaikkoja.
Vaikka ottelua pystyykin uuden FIFA-systeemin turvin hallitsemaan suhteellisen hyvin, itse peli on kuitenkin vielä kaukana parhaista futispeleistä. Virtuaaliurheilijoiden tekoäly on nimittäin edelleen sarjan pahin kompastuskivi. Vastustajien rutiineja on liiankin helppo hyödyntää eikä otteluiden aikana esiintyviä tekoäly-bugeja voi oikein jättää huomiotta. Usko toisen joukkueen pelitaitoihin katoaa viimeistään siinä vaiheessa, kun maalivahti päästää omien puolustajien taaksepäin suuntaantuneen syötön maaliin reagoimatta palloon mitenkään. Korkeammilla vaikeustasolla tällaiset virheet vähenevät, mutta uskottaviksi tekoälyn ohjaamien pelaajien otteet eivät missään vaiheessa muutu. Parhaimmillaan FIFA onkin ehdottomasti moninpelinä, jolloin vastustajien tekemille typerille virheille on ainakin olemassa hyvä syntipukki.
Sisällöllisesti World Cup 2002:n tarjonta on köyhänlainen, sillä pelimoodeja paketista löytyy vaivaiset kaksi: ystävyysottelu ja MM-kisat. Mestaruusturnausta pääsee sentään pelaamaan myös sellaisilla joukkueilla, jotka eivät Japanin ja Etelä-Korean kisoihin selvinneet, mutta Suomen maajoukkueen johtaminen maailmanmestaruuteen ei paljon lohduta. Mukana on kyllä muutamia mielenkiintoisia bonus-videoita, mutta täyden hinnan ottaminen tällaisesta kokonaisuudesta tuntuu silti pienimuotoiselta huijaukselta.
Grafiikkapuolella ei ole tapahtunut mitään suurempia muutoksia, muutamia uusia pelaaja-animaatioita lukuun ottamatta. Useimpien huippupelaajien tunnistaminen on mahdollista, mutta erityisen vaikuttavina urheilijoiden virtuaalivastineita ei voi pitää. Esimerkiksi Litmasen tunnistaminen onnistuu lähinnä takatukan ansiosta. Rivimiesten kohdalla vaivaa on nähty vielä vähemmän, joten yhtäläisyydet oikean pelaajan ja hänen peliversionsa välillä jäävät useimmiten sattuman asteelle.
On hieman kyseenalaista, kannattaako FIFA World Cup 2002:een uhrata rahojaan. Pro Evolution Soccer tarjoaa PS2:n omistajille parempaa futisviihdettä eikä uutukainen sisällä oikeastaan mitään uutta syksyiseen FIFA 2002:een verrattuna. Kunnon jalkapallopeliä etsivien kannattaakin kääntää katseensa muualle, mutta MM-kisa -tunnelman nostattamiseen World Cup 2002 sopii etenkin moninpelinä kohtuullisen hyvin.