Fallout 3:n näillä näkymin viimeinen laajennus Mothership Zeta vie pelaajan täysin ennennäkemättömiin maisemiin, nimittäin avaruuteen. Perusteelliset Fallout 3:n tahkoajat ovat jo varmasti löytäneet Capital Wastelandiin pudonneen ufon, mutta Mothership Zetan asennuksen jälkeen syöksypaikan tutkiminen johtaa siihen, että pelihahmo abduktoidaan. Asialla ovat mitkäs muut kuin isopäiset ufolla lentävät sädepyssymuukalaiset.
Mothership Zeta tarjoaa yhden peli-illan verran putkijuoksumaista räiskintää, josta onneksi löytyy hieman enemmän mutkia kuin esim. Operation Anchoragesta. Perfektionistin kannattaa tonkia kaikki nurkat ensimmäisellä pelikerralla läpi, sillä vaikka ufoon pääsee palaaman, suuria osia siitä voi tutkia vain kertaalleen.
Pelihahmo aloittaa jälleen seikkailun ilman varusteitaan, mutta ne saa pian takaisin, minkä lisäksi arsenaalia voi kasvattaa muukalaisten aseilla. Tarjolla on kolme erityyppistä sädepyssyä, joista raskaimmalla voi ampua pomppivia ja räjähtäviä energiapulsseja. Varustepuolella kätevin lisäys on Alien Epoxy, jolla voi korjata myös ainutlaatuisia aseita, minkä lisäksi tarjolla on parantavaa biogeeliä sekä muukalaisruokia.
Vastustajakatraasta löytyy loputon virta pieniä vihreitä miehiä sädepyssyineen, kattoihin pultattuja tykkitorneja sekä robotteja, joita pelihahmo voi myös käännyttää omalle puolelleen tai usuttaa vihollisten kimppuun. Pelaaja kohtaa pakomatkallaan varsin persoonallisen hahmokatraan, joka höystää sekä hahmon tulivoimaa että laajennuksen muuten olematonta taustatarinaa.
Mothership Zeta haaskaa ikävällä tavalla lähes kaikki mahdollisuudet tehdä Fallout-maailmassa jotain ihan uutta. 60-luvun Bond-pahiksen tukikohtaa muistuttava ufo on aluksi mainio miljöö, mutta alkaa nopeasti toistaa itseään. Muukalaiset robotteineen jäävät täysin persoonattomiksi pahvitauluiksi. Tässä ei auta niiden mukahauska puhe, joka kuulostaa japania solkkaavalta ewokilta. Sieltä täältä löytyy nauhoitteita, joissa äänessä ovat muut abduktoidut ihmiset, mutta ne jäävät yksittäisiksi jorinoiksi tai läpiksi – mitään tarinallista punaista lankaa nauhoitteet eivät tarjoa. Muukalaisten motivaatio, alkuperä ja persoona sivutaan täysin ja juonen voi tiivistää lauseeseen ”juokse ufon läpi ja ammu kaikki”.
Mothership Zetassa on ehdottomasti hetkensä ja etenkin sen loppuhuipennus on riemastuttava, mutta lopputulos on kuin kilo hattaraa – alkumetreillä kivaa ja makoisaa, mutta tasapaksu huttu alkaa nopeasti etoa, eikä se jätä jälkeensä yhtään mitään.
ARVOSTELIJA
JANOS HONKONEN
PÄÄSTÖTODISTUS
Tasapaksu putkiräiskintä joka tuhlaa mahdollisuutensa
