Alkuperäinen Fallout ilmestyi vuonna 1997 ja löi roolipelien ystävät ällikällä. Ydinsodan jälkeiseen tulevaisuuteen sijoittuvassa pelissä seikkailtiin Yhdysvaltain raunioilla. Radioaktiivinen erämaa ja sivilisaation jäännösten käymä jatkuva selviytymiskamppailu loivat ainutlaatuisen tunnelman.
Nyt The Elder Scrolls IV: Oblivionin tehnyt Bethesda Softworks on tehnyt pelisarjaan suuresti odotetun kolmannen osan. Vaikka peli onkin muodoltaan hyvin erilainen kuin alkuperäiset kaksiulotteiset pelit, se on toteutettu tinkimättömästi ja taidolla: jo alusta lähtien pelin retroscifityyli tempaisee mukaansa. Kattava valikoima 40-luvun musiikkia luo pelille viimeisen silauksen.
Pelaajahahmo on kotoisin suuresta maanalaisesta pommisuojasta, jonka olisi tarkoitus pysyä ikuisesti suljettuna ja suojattuna pahalta maailmalta. Kuten arvata saattaa, jokin kuitenkin menee vikaan, ja pian hahmo päätyy etsimään isäänsä Washington DC:n raunioista. Pelimaailma on pullollaan kiehtovia pieniä yhteisöjä, sodassa raunioituneita paikkoja ja outoja tilanteita.
Pelaaja voi muokata hahmoaan vapaasti kokemustasojen karttuessa, ja valituilla taidoilla on paljon vaikutusta pelin etenemiseen. Niin on myös sillä, pyrkiikö pelaaja olemaan mukava vai ikävä ihminen, vaiko jotain siltä väliltä. Monilla päätöksillä on kauaskantoiset vaikutukset. Pääjuonen lisäksi pelistä löytyy hurjat määrät erilaisia sivutehtäviä, ja koska tilanteet voivat päättyä monella eri tavalla, sisältöä riittää useampaankin pelikertaan. Pelaaja voikin odottaa saavansa pelistä irti kymmeniä tunteja viihdettä.
Varsinaisen roolipelillisen sisällön lisäksi Fallout 3 tarjoaa toki myös toimintaa. Periaatteessa peli toimii tavallisen räiskintäpelin mallin mukaisesti, vaikka pelaajan varsinaista suoritusta muokataankin hahmon taitojen perusteella. Pelin erikoisuus on kuitenkin mahdollisuus siirtyä vuoropohjaiseen taktiseen järjestelmään, jossa pelaaja voi ampua tähdättyjä laukauksia kohteen tiettyihin ruumiinosiin. Niinpä pelaaja voi esimerkiksi yrittää riisua vastustajan aseista ampumalla tätä käteen tai hidastaa nopeaa vihollista ampumalla jalkaan. Järjestelmä on hauska ja tuo muuten reaaliaikaiseen peliin omaperäisen taktisen elementin.
Fallout-peleissä on aina ollut melko ronskia sisältöä, eikä Bethesdan näkemys pelistä ole mikään poikkeus: ärräpäät lentelevät, maailma on karun raadollinen ja taisteluissa lentelee litrakaupalla verta. Se luo omalta osaltaan pelin lohdutonta tunnelmaa: pommien pudottua jokainen on omillaan, eikä ihmishenki maksa mitään verrattuna pullolliseen puhdasta vettä. Ei kuitenkaan kannata erehtyä luulemaan, että peli on pelkkää synkistelyä: kun ympäristö on näin rankka, todelliset inhimillisen hyvyyden hetket tekevät sitäkin suuremman vaikutuksen. Helppoahan se on olla silloin mukava, kun ei tarvitse uhrata mitään.
Näinkin hyvästä pelistä löytyy hiukan valitettavaa. Peliin on päässyt mukaan muutama bugi, jotka hankaloittavat tiettyjen sivutehtävien läpäisyä. Hiukan ärsyttävämpi puute on se, että dialogipuut on rakennettu huolimattomasti. Niinpä pelaajalle tarjotaan turhan usein sellaisia dialogivaihtoehtoja, joita hahmolla ei loogisesti ajatellen pitäisi olla. Hiominen taisi tällä sektorilla jäädä hiukan puolitiehen.
Pikku puutteista huolimatta kyseessä on kuitenkin todella erinomainen peli, jonka ehkä tärkein onnistuminen piilee sen läpitunkevassa tunnelmassa. Radioaktiivinen erämaa on kaunis ja armoton paikka, jonka hallitsevia elementtejä ovat menneen maailman nostalgia ja selviytymisen vaikeus. Sellainen on aina ollut Falloutin henki, eikä siitä ole tingitty tälläkään kertaa.
PÄÄSTÖTODISTUS
Ensiluokkainen jatko-osa klassikkojen klassikolle
