Electronic Arts on tehnyt hyvää työtä Fight Night –nyrkkelypeliensä kanssa, joten odotukset hieman kevyemmällä otteella tehdyn FaceBreakerin suhteen olivat kohtalaisen korkealla. Kun vielä haetaan muistojen mailta fiilikset 4D Sports Boxingin kaltaisista arcade-nyrkkeilyistä, alkaa mieli herkistyä. Herkistelyn katkaisee kuitenkin raju isku todellisuutta. FaceBreaker on täysi susi.
Nyrkkeilypeli elää ja kuolee pelattavuutensa mukana. Tällä kertaa EA:n kehitystiimi on päättänyt suosia nappien takomisesta koostuvaa mättöä, eikä homma oikein toimi. Pari lyöntinappia, torjunta, väistö, vastaisku – kaikki on kyllä mukana, mutta pelaaminen ei yksinkertaisesti ole hauskaa. Tämä johtuu lähinnä siitä, että pääosa ajasta käytetään vain silmittömään huitomiseen, sillä pelitempo on kertakaikkiaan liian nopea. Torjunnat, väistöt sun muut manööverit tehdään huitomisen sivussa ikään kuin puolivahingossa.
Nimensä peli on saanut erikoislyönneiksi luokiteltavien breakereiden mukaan. Tarpeeksi peräkkäisiä osumia saatuaan nyrkkeilijä pystyy tekemään erikoishyökkäyksen, breakerin, joka parhaimmillaan lopettaa ottelun. Idea on hyvä, mutta se toimii käytännössä äärimmäisen harvoin. Kiitos tästä kuuluu onnettomalle pelattavuudelle kokonaisuudessaan.
Pelaaminen tekoälyä vastaan tuntuu sinänsä järjettömältä, sillä pelaajan tekemisillä tuntuu olevan hyvin vähän merkitystä lopputuloksen kannalta. Kun tekoäly haluaa voittaa, se myös voittaa. On vaikea muistaa toista peliä, jossa huijatuksi tulemisen maku on näin vahva.
Jos FaceBreakerista lähdetään hakemaan jotain hyvää, löytyy se hahmoeditorista. Oman pugilistin luomiseen on tarjolla hirmuinen määrä säätöjä ja oman pärstänkin voi halutessaan siirtää peliin. Onkin sääli, että hyvä hahmoeditori ei saa rinnalleen hyvää peliä. Nykyisellään on nimittäin ihan sama, millainen mörökölli ruudulla nyrkkeilee. Mielenkiinto peliä kohtaan katoaa joka tapauksessa alle puolessa tunnissa.
FaceBreaker kuuluu siis nyrkkeilypelien alempaan kastiin. Pilke silmäkulmassa tehdyssä mukiloinnissa olisi potentiaalia enempäänkin, mutta nykyisellään se on liian hektinen, epäselvä ja mikä pahinta, tylsä. Irtopisteitä voidaan antaa omalla tavallaan näyttävästä grafiikasta ja erinomaisesta hahmoeditorista, mutta näistä huolimatta FaceBreaker on lähes yhtä kiinnostava kuin kädetön nyrkkeilijä.
PÄÄSTÖTODISTUS
Tyrmäävän tylsää nappien takomista