Aikuisten satupeli Fable 2 mainostaa itseään roolipelinä, jossa pelaaja saa luoda oman sankarinsa, valita omat seikkailunsa ja tehdä omat moraaliset valintansa. Se on myös se peli, jolla Peter Molyneux uskoo koukuttavansa paitsi peliaktiivit myös suuret massat. Haaste vastaanotettu: arvostelun tekemiseen osallistui Tiltin peliarvostelijan lisäksi myös ensimmäistä kertaa Xboxilla pelaava fantasiaelokuvien ystävä.
Pelin aloittaminen koostuu pelihahmon sukupuolen valinnasta: sitten jo loikataan sankarin lapsuusvuosiin. Seikkailemisen kulmakivet, maailmassa liikkuminen ja muiden hahmojen kanssa puuhastelu tai taistelu, on hoidettu niin sujuvasti että aloittelija oppii homman lähes sitä mukaa kun se esitellään. Veteraania hieman kiusaa, että hyppypisteet ja nostettavat esineet vaativat tarpeettoman tarkkaa kohdistusta. Pari erityisen pitkää pelisessiota myös keskeytyi selvään tehtävän rikkovaan bugiin. Vika kuitenkin korjaantui pelin uudelleenkäynnistyksellä, ja tehtävää sai jatkettua siitä mihin jäi.
Alkumetreillä Fablen käyttövoima on sujuva taistelu sekä selkeä johdatus kohti seuraavaa etappia. Irtopisteitä kerää myös sankarin sympaattinen lemmikkikoira, joka auttaa vihollisten kaatamisessa mutta myös opastaa piilotettujen aarteiden luo haukkumalla huomiota. Koiran kanssa puuhastelu on se ensimmäinen jekku, jolla pelaaja houkutellaan suhtautumaan peliin jonain muuna kuin läpäistävänä temppuratana. Tässä pelissä ei ole tarkoitus suorittaa, vaan tutkiskella – sekä maailmaa että erilaisia sankareita.
Fablen juju on, että roolipelikuoren alla on vankka hiekkalaatikkoydin. Peliä hallitsee satumoraali, joka näkyy myös pelaajan ulkonäössä: rehti kaveri muuttuu puhtoisemman näköiseksi, elostelija elähtää, ja luihu murhamies alkaa pahimmassa tapauksessa kasvattaa sarvia. Puuhailuhömppänä Fable vetoaa varmasti kaikkiin, jotka Simsissä virittelivät kämpän lisäksi simien sosiaalisia suhteita. Varsinaisen sankaroinnin lisäksi peli tarjoaa edellytykset myös hännystelijöiden tai haaremin keräämiseen, perheen perustamiseen tai jopa kuninkaan tittelin hankkimiseen.
Fablen ylivoimaisesti väkevin koukku on kuitenkin sen kyky luoda tunnelmaa ja tarinaa. Peli esittelee itsensä hävyttömän kauniina, satukliseillä ja kieliposkisella dialogilla ryyditettynä seikkailuna. Kuten kaikki parhaat sadut, se kuitenkin kasvaa sekä aikuiseksi että osiaan suuremmaksi. Parhaimmillaan Fable iskee empatiahermoon niin että helisee, eikä edes kuvittele pyytävänsä anteeksi. Vaikka pelin juoni on kirjoitettu kiveen, tarinan sävy on sidottu erottamattomasti pelaajan tekemiin valintoihin.
Täydellisyyttä ei peleissä ole olemassakaan, ja myös Fablesta löytyy pari bugia sekä laiskaa käyttöliittymäratkaisua. Tämä ei vain haittaa yhtään. Jos peli onnistuu opettamaan itsensä aloittelijalle heti kättelyssä, ja toisaalta saa paatuneen peliarvostelijan lähes liikutuskyyneliin aamuyöhön venähtäneen pelisession päätteeksi, jotain on tehty erittäin oikein.
PÄÄSTÖTODISTUS
Kaunis ja hauska satupeli, josta kasvaa jotain suurempaa.
