Luvassa on jälleen ankaraa räiskintää ja kurkkua kuristavaa tunnelmaa kun First Encounter Assault Recon saa jatko-osan. Ensimmäinen F.E.A.R. yhdisteli sci-fiä ja kauhuteemaa ensimmäisen persoonan ammuskelupelikaavaan varsin menestyksekkäästi, joten Project Originiin kohdistuvat odotuksetkin ovat kovat.
Project Origin jatkuu siitä mihin pelin ensimmäinen osa jäi. Yliluonnollisilla kyvyillä varustettu Alma, mustatukkainen The Ringistä tuttua Samaraa läheisesti muistuttava tyttö, on kostamassa Armacham Technology Corporationin asekokeillaan hänelle aiheuttamat kärsimykset. Alman voimat ovat upottamassa koko kaupungin infernaalisten hirviöiden kansoittamaan tuomiopäivän ulottuvuuteen. Pelaaja asettuu Michael Becket -nimisen psyykkisillä näkijän kyvyillä varustetun kommandon saappaisiin. Beckett näkee kykyjensä vuoksi yllättäen iskevinä väläyksinä Alman vääristyneen maailman ja tietenkin hän on ainoa joka voi pysäyttää pahiksen. Becketin Delta Force -iskujoukon tehtävänä on alussa etsiä ja vangita Armacham Technology Corporationin johtaja Genevieve Aristide yhtiön pääkonttorista, jossa on jäljistä päätellen tapahtunut täysi verilöyly. Saman tien paljastuu, että Delta Force ei kuitenkaan ole yksin etsimässä Aristidea. Tästä peli sitten lähtee liikkeelle.
Project Originin tarinaan on panostettu, mutta juonen kuljetus jää kuitenkin hieman irralliseksi itse pelistä. Toimintaa sen sijaan sitten riittääkin. Käytännössä Project Origin on ennestään tuttua ensimmäisen persoonan räiskintää kaikkine genren temppuineen. Tärkein näistä on Becketin psyykkisiin voimiin lukeutuva Rephlex–moodi, eli tuttu Matrix-tyyppinen Bullet Time, joka tarjoaa mahdollisuuden listiä liian nopeita vihollisia hidastetusti.
Project Originin ydin on pahaenteinen tunnelma. Se muodostuu klaustrofobisen ahtaista ja hämäristä tiloista, joissa vihollinen hyökkää aina kun sitä vähiten odottaa. Välähdyksinä pelaajan silmille hyppäävät infernaaliset näyt toimivat tunnelmaa tiivistävinä tehokeinoina. F.E.A.R 2:n ikärajaluokitus ei ole hatusta vedetty, sen verran hurmeista meininkinä peli pitää sisällään. Project Originin ulkoasu ja tekninen toteutus ovat molemmat kohdallaan, mutta pelin kenttäsuunnittelu on enintään keskinkertaista. Ääniraita sen sijaan toimii hienosti tunnelman luojana. Hieman yllättäen Project Origin ei ole erityisen vaikea, ellei itse valitse hankalinta tasoa.
Loppujen lopuksi Project Origin ei ole hassumpi kauhutoimintapläjäys. Tarjolla on messevää meininkiä ja reilua räiskintää koko rahalla. Aika ajoin tunnelmakin kiristyy kiitettävän ahdistaviin sfääreihin, vaikka peli ei lopulta onnistukaan nousemaan ensimmäisen osansa tasolle.
PÄÄSTÖTODISTUS
MESSÄVÄÄ RÄISKINTÄÄ, JOKA EI PÄÄSE YKKÖOSAN TASOLLE
