In Utero-pelistudion puolustukseksi on kehuttava Evil Twiniin luotua pelimaailmaa, joka on selvästi rikkaan mielikuvituksen tuotetta. Juuri unenomaiset maailmat ja musta huumori ovat mahalaskuun syöksyvän fantasiaseikkailun parasta antia. Vaikuttaa melkein kuin suloiset unimaisemat olisivat saaneet suunnittelijoilta niin paljon huolenpitoa, että varsinainen peli on unohtunut taka-alalle.
Nimihahmo Cyprienin aallonpohjaan sukeltanut elämäntilanne voisi olla paremmallakin tolalla. Henkisesti epävakaa nuorukainen on ollut vankilamaisen orpokodin kasvatti vanhempiensa kuolemasta lähtien. Yksitoikkoiseen arkirutiiniin syntyy säpinää kesken synttärihulinan, kun viikari imaistaan tahtomattaan mystiseen unimaailmaan. Sieltä pitäisi pelastaa kaapattu Lenny -nalle ja ohimennen kukistaa vallan kaapannut Mestari, joka hallitsee Undabedin (Under Bed?) maailmaa pelon voimalla. Lusikkansa sopassa on myös norsumaisella Wilburilla, joka ohjeistaa pelaajaa kiikustaan ja tallentaa pelitilanteen valokuva-albumiinsa.
Varsinainen seikkailu etenee kuin mikä tahansa perinteinen tasopompinta, vain paljon kierompi ja synkempi hengeltään. Pelin synkän surrealistinen maailma on varsin mielenkiintoinen suunnitteluratkaisu yleisesti lapsukaisten puuhasteluksi miellettävässä lajityypissä. Pelimaailmassa ei ole — eikä ole tarkoituskaan olla — tolkkua, joten maisemien täydellinen vaihtuminen ovesta astuttaessa ei ole lainkaan epänormaali ilmiö. Undabedissa Cyprien kohtaa kelluvien tasojen ja erikoisten rakennelmien sokkelon asiaankuuluvine lisävoimineen, jota Mestarin kätyrit valvovat kovin ottein. Ainoa turva mielikuvituksekkaita vihollisia vastaan on valopalloja ampuva ritsa, jolla tähdätään myös muita kohteita tilanteen mukaan. Apua tai tarpeellisia lisävoimia voi saada haltuunsa myöskin pelimaailman asukkeja jututtamalla. Cyprienin onneksi Undabedissa mielikuvituksella on kouriintuntuvampia vaikutuksia, sillä sankarin tosielämässä haaveilema SuperCyp on pelaajalle napinpainalluksen päässä. Lisävoimia poimimalla aktivoituvassa supersankarihahmossa vekaran kyvyt ja taistelutaidot kohentuvat tuntuvasti.
Evil Twin ehti ilmestyä jo viime syksynä PC:lle, eikä saanut liiemmin ylisanoja osakseen. Joulun alla ilmestyneeseen PS2-versioon ovat pesiytyneet useimmat PC-pelin murheista ja joukko uusia, joten pelin voi luokitella jälleen uudeksi epäonnistuneeksi käännökseksi. Sen lisäksi että pelimoottori sakkaa pienimmästäkin avoimesta alueesta, veltto pelituntuma merkitsee äkkikuolemia vilisevässä ja niukalti tallennusmahdollisuuksia tarjoavassa maailmassa kodin irtaimistolle vaarallisia tunteenpurkauksia. Kärsivällisyyttä voivat koetella myös pitkiksi venyvät välinäytökset, jotka ansiokas ääninäyttely ja tilanteiden mielettömyys onneksi pelastaa.
Vihoviimeisenä asiana tasopompinnalta toivoo mielivaltaisesti hörheltävää kameraa. Evil Twinissä jumittavaa, seinien sisään sukeltavaa ja mahdottomiin kulmiin itsensä lukitsevaa pelikameraa saa komentaa ruotuun jatkuvasti, eikä aina edes tyydyttävin tuloksin. Uskon varassa tehtävät hypyt tuntemattomaan ja etäisyyksien arviointia sotkevat tummat väripaletit tekevät seikkailusta monesti silkkaa piinaa. Jos ajatus ei vaikuttaisi täysin mielettömältä, voisi kuvitella että peli on tieten tahtoen koodattu mahdollisimman huonoksi.
Kaikkiaan 76 tasoa ja kahdeksan maailmaa kattava seikkailu on kuitenkin miellyttävän laaja. Täysin oma lukunsa onkin, jaksaako luokatonta pelattavuutta ja tökkivää grafiikkaa loppuun asti — tai edes alkuvaiheita pidemmälle. Jos pelattavuuden karikot onnistuu ihmeen kaupalla kiertämään, saattavat itseään toistuvat hyppelyradat tukahduttaa sen himmeänkin peli-ilon liekin lopullisesti. Allekirjoittaneen kohdalla vihoviimeinen pisara olivat ladattavan alueen koosta riippuen pitkät tai erittäin pitkät latauskatkot.
Jo alkuperäinen PC-peli oli ilmestyessään välttävä näytös, ja PS2-käännös konsolin tasopompintojen yleiseen tasoon nähden sitäkin kamalampi farssi. Evil Twin kuittaa pisteet kotiin juuri kiinnostavista fantasiavisioista ja omaperäisellä tavalla totutusta poikkeavasta teemastaan. Tekniseltä toteutukseltaan ja suunnittelultaankin laiskan pelipaketin ongelmat jyräävät monien positiivisten piirteiden ylitse.
Kevään aikana osansa pullistuvista otsasuonista ja verenpaineen nousuista saavat myös Dreamcastin omistajat, sillä peli ilmestyi vastikään BigBen Interactiven uusimpaan julkaisusuunnitelmaan.