Olipa kerran kaunis ja rauhaisa planeetta nimeltä Undabed. Eräänä aamuna Undabedin rauhaisa elämä sai karun lopun, kun valtava hyökyaalto peitti kaiken alleen. Maat jäivät veden alle ja vain muutama maa-alue jäi vedenpinnan yläpuolelle. Hyökyaallon jälkeen Undabediin ilmestyi korkea torni, joka vain kasvoi ja kasvoi. Lopulta torni oli niin korkea, että kukaan ei nähnyt sen huippua. Undabedin asukkaat uskoivat, että tornin mukana ei tulisi muuta kuin pelkoa ja epätoivoa ja oikeassa he olivatkin. Tornin luoja, Master, otti Undabedin valtaansa ja kontrolloi hyökyaallosta selvinneitä asukkaita hirmuisine joukkoineen pitäen asukkaita jatkuvan pelon vallassa.
Kun kaikki näytti olevan menetetty, ilmestyi paikalle Lenny-niminen teddykarhu, joka sai tietää tornin avaimen sijainnin, mutta Master sai hänet kiinni ja otti vangikseen. Lenny oli kuitenkin ystävystynyt Wilburg-nimisen otuksen kanssa, joka toi pienen orpopojan, Cyprienin, tähän runneltuun maailmaan. Tässä vaiheessa pelaaja astuu mukaan kuvioihin. Pelaaja ottaa kontolleen Cyprien-nimisen pojan ohjailemisen ja lähtee pelastamaan Lennyä.
Cyprien on noin kymmenvuotias poika, joka menetti vanhempansa omana syntymäpäivänään. Sittemmin hän muutti asumaan orpokotiin ja tutustui talon muihin asukkaisiin. Hänen syntymäpäivänään Cyprienin ystävät ovat järjestäneet hänelle pienet juhlat, mutta ymmärrettävistä syistä Cyprien ei ole juhlatuulella. Kaiken kruunaa vielä se, että Master kaappaa Cyprienin ystävät ja Cyprienkin joutuu tuntemattomaan maailmaan. Hänen harteilleen heitetään suuri vastuu, sillä matkan aikana pelaajalle selviää, että Lennyn pelastamisen lisäksi pitäisi pelastaa paljon muutakin, eikä Undabedin vapauttaminen pahan vallasta olisi pahitteeksi.
Mutta vaaroista viis, päättäväisenä nuorena miehenä Cyprien nappaa taskustaan ritsan ja käy taistoon pahaa vastaan. Seikkailunsa aikana Cyprien huomaa omaavansa hyvin mielenkiintoisen alter-egon Super Cypin, jolla on muutama ominaisuus, joilla pelaaja selviää vähän vaikeimmistakin tilanteista.
Pelin tarina on psykoottinen, mutta hyvinkin mielenkiintoinen tapaus. Alun yksinkertaisista lähtökohdista lähtee liikkeelle hyvin kirjoitettu juoni, joka pelin edetessä rönsyilee vähän joka suuntaan. Juonta vauhdittavat hyvin laaditut dialogit, joita b-luokan ääninäyttelijät yrittävät parhaansa mukaan tulkita. Psykoottisen tarinan lisäksi muukin peli on hyvin outo. Undabedin kaoottinen tilanne, synkän näköiset maastot sekä tunnelmaan sopiva äänimaailma saavat pelaajan koukkuun melko nopeasti.
Pelin kenttien suunnittelijat ovat omanneet paljon mielikuvitusta. Tasot vaihtelevat paljon ja ovat pelin ilmeeseen sopivia. Kenttien luontiin on käytetty todella tummia värisävyjä ja kaikkialta huokuu pelin synkkä tunnelma. Vihollisetkin tuovat mukavaa vaihtelua normaalien örmyjen sekaan. Pelistä löytyy vihollisia laidasta laitaan, aina heinäsirkoista kahtia jakautuneisiin ukkeleihin.
Evil Twin on pohjimmiltaan 3d-tasohyppely, mutta pelin tekijät ovat vääntäneet ja kääntäneet pelistä todella moniulotteisen. Tasohyppelyn lisäksi pelistä löytyy elementtejä toimintapeleistä ja räiskinnöistä, lisäksi pelistä löytyy paljon ongelmanratkaisuja. Eteen tulevat ongelmat ovat pääosin melko yksinkertaisia, mutta muutamaan otteeseen aivosolut on pistettävä töihin oikein tosissaan.
Jotta Cyprienin kontrollointi onnistuisi helposti, on pad-ohjain miltei pakollinen peliväline. Näppiksellä Cyprienin kontrollointi on hyvin hankalaa ja muilla ohjaimilla en uskaltanut peliä edes kokeilla. Vaikeaksi Cyprienin ohjaamisen tekee myös huonosti toteutettu kamera, joka pyörii Cyprienin ympärillä melko vapaasti. Kuvakulmaa joutuu säätämään jatkuvasti, jotta näkisi mihin ollaan menossa. Aina välillä tulee tilanteita, joissa huono kamerakulma onnistuu pilaamaan esimerkiksi tarkkaa ajoitusta vaativan hypyn. Onneksi näitä kuvakulmasta johtuvia radikaalimokia tapahtuu melko harvoin. Kuvakulmat olisivat kuitenkin voineet olla rutkasti parempia ja jatkuva kuvakulman kanssa kikkailu käy nopeasti ärsyttämään.
Aluksi myös pelin tallennusjärjestelmä tuntuu mahdottomalta. Tallennukset hoidetaan tietyissä tallennuspisteissä, joissa Wilburg ottaa Cyprienistä kuvan ja samalla pelaaja voi tallentaa pelin. Tallentamiseen tarvitaan myös kameroita, joita on sijoiteltu ympäri kenttiä. Kameroita löytyy sen verran runsaasti, että vähän ahkerammallekin tallentajalle pitäisi löytyä tarpeeksi tallennusmahdollisuuksia. Alkujärkytyksen jälkeen tallennusjärjestelmä osoittautuu ihan toimivaksi ja pidemmän päälle homma pelaa niin kuin pitääkin.
Evil Twinin maailma kaikessa kaoottisuudessaan hyvinkin kiehtova. Pelin tekijät ovat tehneet maailmasta synkän ja jossain määrin jopa psykoottisenkin. Synkkää vaikutelmaa tukevat pelin hahmot, taustat sekä äänimaailma. Olen melko varma, että InUtero:n pojat ovat kahlanneet läpi monen monta Liisa Ihmemaassa -kirjaa ja videota, sillä peliä pelatessa tulee nopeasti mieleen Liisan seikkailut ihmemaassa.
Kokonaisuutena Evil Twin on hyvä peli, joka erottuu harmaasta massasta hyvän tarinansa sekä kaoottisen maailmansa avulla. Kankeaa käyttöliittymää lukuun ottamatta, pelin puutteita saa etsiä suurennuslasin kera eikä niitä silloinkaan pahemmin löydy. Pelattavaa Evil Twin tarjoaa viikkojen ajaksi eikä uudelleenpeluukaan ole mikään huono idea. Mikäli haluat kokea erilaisen pelikokemuksen, kannattaa lähteä kohti lähintä pelikauppaa, sillä Evil Twin on nimenomaan erilainen peli.