Everblue 2

19.03.2003

Eidos julkaisi viime keväänä joukon outoja vaihtoehtopelejä Japanista Fresh Games -tittelin alla. Capcomin Everblue 2 sopisi aihevalintansa puolesta pelisarjan jatkoksi. Merellisessä seikkailussa pelaajan tulisi eläytyä aarresukeltajan rooliin.

Everblue 2 jatkaa ykkösosan tarinaa. Daedalus-saaren mysteerit ratkaistuaan sankarisukeltaja Leonardo ja apurinsa Zucco seilaavat Karibian aurinkoon. Laiva ja varusteet katoavat haaksirikossa, joten pelaaja aloittaa tyhjin käsin. Onneksi saarella odottaa ratkaisuaan uusi mysteeri. Juonta jatko-osaan on kirjoitettu esikoista enemmän, mutta se kärsii vaatimattomasta toteutuksesta. Ainoaa liikeanimaatiotaan toistavat hahmot ovat sätkynukkeja, jotka päästelevät puhekuplistaan kornia saippuasarjadialogia. Kapuloita rattaisiin viskova kilpaileva sukellusryhmä ja sankarin haastava vihamies jatkavat kaavamaisuuksien listaa. Tarina onnistuu kuitenkin saamaan miellyttävää mysteerin tuntua loppuvaiheissaan.

Everbluen vahvuus on tekemisen paljoudessa. Suuria hylkyjä on kuusi kappaletta, ja niissä takuulla riittää tutkittavaa monelle sukellukselle. Kaupunkilaisten jututtaminen tai kaupungin ilmoitustaulun tutkiminen tuo lisää uusia tehtäviä. Vastapainona on yksitoikkoisuus. Hylkyjen nuohoamisessa ei juuri ole vaihtelua, merenpohjan naaraamisessa vielä vähemmän; siinä ainoa tehtävä on polskia kaikuluotaimen osoittamaan suuntaan. Vaaran hetkiä ei ole luvassa kuin satunnaisesti. Saamattomat haikalat voivat tuottaa lievää vahinkoa, mutta niiden vaarallisuus perustuu lähinnä ilkeään ulkoasuun. Merenelävien myrkyt voivat imeä elinvoimapalkin tyhjiin parissa hetkessä ilman vastamyrkkyä.

Happipulloista ilmaa riittää noin 15 minuutin sukellukseen. Aika riittää pitkäänkin tutkimusretkeen, mutta pitää pelaajan varpaillaan. Säikähdys on melkoinen kun kaatuva patsas sulkee oven tai merirosvolaivan ansat telkeävät sukeltajan sisään. HP kuvaa sukeltajan kestävyyttä, jota jokainen poimittu esine pudottaa. Repun kantorajan ylitys tai liian syvälle pullikointi alkaa syödä nopeasti kuntoa, jolloin on syytä etsiä lähin uloskäynti. Hahmon kehitys on roolipelimäistä siinä mielessä että säännöllinen sukeltaminen lisää ruista ranteisiin. Hylkyjen tutkimiseen liittyy vedenalaista mystiikkaa ja sopivasti vaaran tunnetta. Harvat pulssia nostavat hetket liittyvät meressä saalistaviin petokaloihin ja myrkyllisiin meduusoihin.

Sukeltajan toimia rajoittavat varusteet ja veneen kunto. Jollan toiminta-alue ei ulotu avomerelle, eikä syvänteisiin sukelleta millä hyvänsä kapineilla. Ennen kuin koko valtameri on tutkittavissa, varusteensa saa päivittää moneen kertaan. Räpylöitä on monenlaisia; toiset painottavat nopeutta, toiset nopeaa kääntymistä. Olennainen työkalu on tutka, joka osoittaa missä suunnassa aarteita lojuu, ja minkälaisia. Pelin mittaan tutka oppii tunnistamaan erilaisia materiaaleja, mutta kerrallaan merenpohjasta voi etsiä vain tietyn tyyppistä hylkytavaraa. Realismi on jätetty heitteille: aarteita löytyy etenkin rannikolta enemmän kuin jaksaa kantaa, ja oikeilla varusteilla merestä onkii vaikka rekka-autoja.

Merestä nostettavien esineiden määrä liikkuu sadoissa ja useimmilla on joitakin käyttötarkoituksia jossakin vaiheessa peliä. Hylkyjen aarteet uusiutuvat joka sukelluksella, joten rahan tekeminen ei ole liian vaikeaa. Roinaa kertyy niin paljon että sitä voi ja kannattaakin lahjoittaa apua kärkkyville kaupunkilaisille. Hyväntekeväisyys palkitaan paitsi kaupunkilaisten ystävyydentunnustuksilla, usein myös erikoisvarusteilla ja käteisellä. Tehtävät voivat vaihdella yksinkertaisesta noutokeikasta monimutkaisiin etsintätehtäviin, joissa on kalastettava hylyistä tarvikkeita esimerkiksi veneen korjaamiseen. Voipa sukeltaja myös rakennuttaa itselleen hotellin ja saada sitä kautta ylimääräisiä tienestejä.

Kaupungissa on sukellustarvikepuotien lisäksi useita tarpeellisia palveluja. Tärkein on arviointipaja, joka tunnistaa merestä nostetut esineet ennen niiden myyntiä. Verstas rakentaa merestä nostetusta kierrätysroinasta kaikkea nakkikojuista puutaloihin kunhan oikeat suunnitelmat löytyvät. Luksushotellin huutokaupassa voi asettaa omia löytöjään vasaran alle tai huutaa itselleen harvinaisempia varusteita. Apteekki myy sukeltajan kuntoa palauttavia juomia ja lääkkeitä merenelävien myrkkyjä vastaan. Lisäksi pelattavissa on muutamia minipelejä, kuten vedenalainen esterata tai kalojen valokuvaus. Vonkaleita polskii valtameressä satakunta lajia, jotka pelaaja voi kuvata ja kerätä akvaarioonsa.

Everbluen toteutuksessa on halpispelin makua. Kaupunki on luotu muutamalla taustakuvalla, joissa pelaaja ohjailee kursoria ja hoitaa asiansa asukkaiden liikkumattomia 2D-figuureja ja ovia klikkailemalla. Joskus avautuu erillinen ruutu, useimmista putiikeista näkee vain valikon. Monet välinäytökset tapahtuvat mustalla ruudulla, jossa kaksi puhekuplaa keskustelee keskenään. Raivostuttavan rempseät välimerisävelmät vauhdittavat seikkailua rannalla. Meren alla seurana on vain laitteiden pulputus ja vanhojen hylkyjen uhkaava natina. Toteutus välttää näinkin, mutta voi vain kuvitella miten paljon vangitsevampi kokemus voisi olla, jos rannalta voisi astella huolella mallinnettuun kaupunkiin, jonka asukkailla on enemmän kuin yksi liikeanimaatio.

Everblue 2 on perinteinen jatko-osa. Muutoksia on hyvin vähän, mutta ne parantavat kokonaisuutta havaittavasti. Hylyt ovat loogisempia kuin ensimmäisen Everbluen labyrinttimaiset loukut, mutta vaativat tarkkuutta kansien välillä kuljettaessa. Tarinan eteen on nähty enemmän vaivaa, mutta hahmot ovat latteita ja käänteet alusta alkaen ennalta arvattavia. Erikoisen paketin viehätys piilee juuri hylkyjen tutkimisessa ja meren mysteereissä. Everblue 2 on ennen kaikkea rentouttava pelikokemus; interaktiivinen stressilelu, jonka parissa vierähtää vaarallisen helposti kokonainen päivä.