Historia ei ole koskaan ollut erityisen suosittu aihe tietokonepelien keskuudessa, toista maailmansotaa ehkä lukuun ottamatta. Toisinaan pelien tapahtumaympäristöt on kyllä poimittu suoraan historiankirjan lehdiltä, mutta varsinaisia historiallisia tapahtumia on yritetty siirtää pelien muotoon lähinnä strategiapelien voimalla. Näistä yrittäjistä ehkä tarkin ja realistisin on ollut hieman yli vuosi sitten ilmestynyt, alunperin klassiseen lautapeliin perustuva Europa Universalis, jolle on nyt julkaistu jatko-osa. Uusintapainos laajentaa ensimmäisen pelin mittakaavaa entisestään, mutta tekee samalla pelikokemuksesta aiempaa helpommin lähestyttävän.
Europa Universalis II on historiallinen strategiapeli, joka kattaa neljän vuosisadan mittaisen ajanjakson vuodesta 1419 vuoteen 1820 saakka. Käytännössä se siis tuo pelimuotoon sen aikakauden, jolloin eurooppalainen sivistys oli kukoistuksessaan ja levisi nopeasti ympäri maailmaa. Tuolloin nähtiin myös lukemattomia erilaisia sotia, vallankaappauksia ja poliittisia sopimuksia, joten tämä ajanjakso tarjoaa erinomaisen näyttämön sotimiseen, politikointiin ja kaupankäyntiin keskittyvälle pelille.
Pelin peruskonsepti on varsin yksinkertainen ja tuttu monista muistakin strategiapeleistä. Pelaaja ottaa haltuunsa yhden eurooppalaisen valtakunnan ja yrittää parhaansa mukaan luotsata sen läpi historian karikoiden. Oikeilla valinnoilla ja taitavilla strategisilla päätöksillä historian kirjat voidaan kirjoittaa uudelleen ja suuret sodat voivat päättyä täysin uudella tavalla.
Pelattavakseen Europa Universalis II:ssa voi valita yhden historian suurista aikakausista. Tarjolla ovat esimerkiksi suurten tutkimusretkien, kolonialismin ja merkantilismin ajat, joista jokainen asettaa pelaajan eteen erilaisen historiallisen tilanteen omine haasteineen ja ongelmineen. Kukin aikakausi tarjoaa pelattavaksi kahdeksan eri valtiota, joiden taloudellinen, sotilaallinen ja poliittinen tilanne vaikuttaa ratkaisevasti pelin vaikeustasoon. Esimerkiksi 1700-luvun alusta alkavan valaistumisen ajan pelaaminen suurella ja mahtavalla Ranskalla on huomattavasti helpompaa kuin saman ajanjakson kohtaaminen vaikkapa Preussin näkökulmasta. Jälkimmäinen valtio kun oli noihin aikoihin rajoittunut varsin pienelle alueelle Itämeren rannikolle.
Itse pelaaminen muistuttaa monella tavalla reaaliaikaiseksi muutettua Civilizationia. Maailmanhistorian vieriessä eteenpäin kättä väännetään niin diplomaattien, kauppiaiden kuin sotilaidenkin avulla. Eri osa-alueet on onnistuttu saamaan varsin mukavasti tasapainoon eli sotiminen ei ole mikään menestymisen perusedellytys. Pelissä selviää hyvin pelkällä kaupankäynnillä ja politikoinnilla, kunhan valitsee itselleen sopivan aikakauden ja valtion.
Järkevä ja tasapainoinen politiikka onkin useimmiten menestyksen perusedellytys. Yhteistyö muiden maiden kanssa ulottuu useille eri elämänalueille eli erilaisia vaihtoehtoja riittää mukavasti. Esimerkiksi parhaat liittolaiset löytyvät yleensä samaa uskontoa tunnustavien maiden joukosta ja valtioiden välejä voi parannella vaikkapa järjestämällä sopivan naimakaupan ylhäisimpien aatelisten välille. Sopimuksia voi myös tarpeen tullen ajaa eteenpäin sotatoimien avulla.
Itse sotiminen on suhteellisen yksinkertaista. Pelaajan tehtävänä on lähinnä värvätä jalkaväestä, ratsuväestä ja tykkejä koostuvat joukot ja liikuttaa niitä paikasta toiseen. Kohdatessaan vihamielisiä paikallisia tai vieraan valtion joukkoja armeija käy taisteluun, joka hoidetaan vuoropohjaisesti. Ensimmäiseksi vihollisen riveissä tekevät tuhoaan tykit, sitten ratsuväki ja lopuksi jalkaväki. Muutaman sekunnin välein vuoro alkaa jälleen alusta tykkien jylinän saattelemana. Mihinkään suurempiin väijytyksiin tai muihin taktisiin siirtoihin taistelujärjestelmä ei siis tarjoa mahdollisuuksia.
Mielenkiintoisiksi taistelut tekee kuitenkin se, että voittajan ratkaisee lähes aina joukkojen moraali. Taisteluita ei oikeastaan koskaan käydä viimeiseen mieheen saakka, vaan toisen osapuolen taistelumoraalin laskiessa nollaan miekkojen kalistelu päättyy. Hyvä johtaja onkin tärkeä asia sotia käytäessä.
Joukkoja liikutellessa täytyy ottaa huomioon myös vuodenaikojen vaihtelu. Kulkutaudit, sotilaskarkuruus ja talvisin kylmyys verottavat nimittäin liikkeellä olevien sotilaiden määrää jatkuvasti. Niinpä suurikin sotajoukko voi huveta yllättävän pieneksi, mikäli se joutuu marssimaan pitkiä matkoja talven pakkasilla.
Monipuolisen poliittisen systeemin rinnalle peliin on rakennettu myös yhtä monipuolinen talousjärjestelmä. Valtio kerää automaattisesti tulot jokaisesta hallussaan pitämästään provinssista. Sen lisäksi varsinainen kaupankäynti hoidetaan erityisissä talouskeskuksissa, joissa eri maiden kesken käydään jatkuvasti erittäin tiukkaa kilpailua. Hyvät kauppasuhteet eivät koskaan olekaan mikään itsestäänselvyys, vaan omasta asemastaan on pidettävä jatkuvasti huolta.
Mukaan on kehitetty myös eräänlainen teknologiapuu kuvastamaan vuosisatojen aikana tapahtuvaa teknistä kehitystä. Mitään Civilizationin tapaisia keksintöjä ei kuitenkaan ole tarjolla, vaan valtakunnan tekninen tietämys eri aloilla kasvaa vähitellen. Tiettyjen virstanpylväiden kohdalla käyttöönsä saa uudenlaista teknologiaa, tavallisesti parempien sotajoukkojen tai kauppamahdollisuuksien muodossa. Tekninen kehitys onkin oleellinen osa valtion taloutta, sillä tekniikka toisaalta avaa uudenlaisia mahdollisuuksia, mutta toisaalta vaatii jatkuvasti rahaa muutenkin hupenevasta valtionkassasta.
Europa Universaliksen reaaliaikaisuutta ei tarvitse säikkyä, sillä kyseessä ei ole mikään naksuttelustrategia. Aika valuu pelissä vääjäämättä eteenpäin, mutta pelaaja saa määrätä tahdin, jolla se etenee. Kaikki tapahtuu kellon määräämässä tahdissa eli niin sotajoukoilla kuin kauppiaillakin kestää aikansa päästä päämääräänsä eivätkä sotilaatkaan ilmesty kartalle silmänräpäyksessä. Koska pelaaja pystyy aina pelitilanteen mukaan päättämään sen, miten nopeasti aika etenee, kiireen aiheuttamia paniikkitilanteita tai kuolleiden hetkien aiheuttamaa kyllästymistä ei juuri pääse syntymään.
Vaikka pelin reaaliaika-toteutus toimiikin erinomaisesti, itse jäin silti toisinaan kaipaamaan vanhaa kunnon vuoropohjaista järjestelmää. Jatkuvasti eteenpäin soljuvassa pelissä eri tapahtumien kestoaikoja on melko vaikea suhteuttaa toisiinsa, joten esimerkiksi armeijoiden liikutteleminen sotatilanteessa on pienoista arpapeliä. Hiirtä heilutteleva komentaja kun ei voi koskaan olla varma siitä, milloin hyökkääjät saapuvat määränpäähänsä. Toisaalta on kyllä myönnettävä, että reaaliaikaisuus muuttaa pelin luonnetta varsin mielenkiintoisella tavalla.
Teknisesti Europa Universalis II on toteutettu strategiapeleille tyypillisellä hienostelemattomalla asenteella. Sen käyttöliittymä edustaa yksinkertaista osoita ja naksuta -mallia ja on ensimmäisestä osasta poiketen tällä kertaa jopa suhteellisen hyvin toimiva. Mukana on kuitenkin kaikenlaisia pikkuongelmia, joista sotajoukkojen hallitseminen taitaa olla merkittävin. Armeijoiden valitseminen kartalta vaatii nimittäin yleensä useammankin naksautuksen eikä näiden kontrollointi ole senkään jälkeen aina aivan yksinkertaista. Rauhallisen pelitahdin ansiosta tämä ei kuitenkaan aiheuta ongelmia, vaan pelaajalle jää hyvin aikaa painiskella myös käyttöliittymän kanssa.
Pelin äänimaailmaa on myös parannettu ensimmäiseen osaan verrattuna huomattavasti. Ääniefekti-puolella jälki on edelleen suhteellisen vaatimatonta, mutta aikakauden mukaan vaihtuva musiikki jättää jälkeensä jo huomattavasti paremman vaikutelma. Pelin graafista jälkeä voi kutsua oikeastaan vain sanalla siisti, sillä se hoitaa asiansa erittäin hyvin, mutta jää loppujen lopuksi varsin persoonattomaksi kokemukse
ksi. Varsinkin yleiskartta kärsii myös lievästä sekavuudesta.
Europa Universalis II:n yksinpelin parissa viihtyy kauan, mutta parhaan pelikokemuksen siitä saa irti moninpelinä. Netissä pelattuna jokainen pelaaja ottaa haltuunsa yhden kansakunnan, mikä tekee pelin käänteistä entistä mielenkiintoisempia. Kun nettikoodikin toimii erittäin hyvin, oikeastaan ainoaksi huomauttamisen aiheeksi jää moninpelin vaatima aika. Satunnainen pelailu ei ole mahdollista, sillä koitokset venyvät lähes aina useamman tunnin mittaisiksi.
Kokonaisuutena Europa Universalis II on erittäin mielenkiintoinen strategiapeli. Uudistusten ja selkeiden harjoitustehtävien ansiosta siihen on huomattavasti helpompi tarttua kuin edeltäjäänsä, mutta samalla pelistä on onnistuttu tekemään entistäkin monipuolisempi ja laajempi. Kiihkeätä toimintaa etsiville tätä ei voi suositella, mutta kaikille strategiapelien ystäville Europa Universalis II on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paketti. Se tarjoaa pelaajalle mielenkiintoisen mahdollisuuden muuttaa historian kulkua ja harvinaislaatuisella intohimolla toteutetun monipuolisen strategiapelin. Lisäksi paketista löytyy niin paljon pelattavaa, että peli-iloa irtoaa varmasti useamman kuukauden ajaksi.