Paradox Interactive on tunnettu historiallisista strategiapeleistään, joille on kerääntynyt vuosien varrella vankka kannattajakunta.
Peli alkaa vuodesta 1453 ja päättyy vuoteen 1789. Ohjattavakseen voi valita vapaasti minkä tahansa tuon ajan valtion. Historiaa saa ja pitääkin muuttaa – valtakuntien ydinalueet elävät vähitellen provinssien vaihtaessa omistajaa. Maaomistusten historiallisuutta ei kysellä muutoin kuin lähtötilanteen osalta.
Hallitusteknologian kehittyessä voi valita valtiolleen yhä useampia hallintoideoita. Näiden avulla voi esimerkiksi parantaa armeijoiden moraalia, mahdollistaa löytöretkeilijöiden palkkaamisen tai nostaa siirtomaista saatavia verotuloja. Lisäksi hoviin voi palkata suurmiehiä antamaan potkua tieteisiin, diplomatiaan ja kauppaan.
Armeijat koostuvat tuhannen miehen yksiköistä, jotka voivat olla joko jalkaväkeä, ratsuväkeä tai tykistöä. Teknologiatasosta riippuen jalkaväkirykmentti voi tarkoittaa mitä tahansa keskiaikaisesta roskaväestä laadukkaisiin punatakkeihin. Tappioita kärsinyt yksikkö kerää hitaasti vahvuuttaan takaisin taisteluiden välillä, mikä on onnistunut ratkaisu. Historiallisia kenraaleja ja amiraaleja ei enää juuri ole, vaan moiset pitää itse korottaa joukkojen syvistä riveistä. Mitä enemmän on lähivuosina sotinut ja voittanut taisteluita, sitä laadukkaamman kenraalin saa palkatuksi.
Pelin parannellusta käyttöliittymästä mieleen jää erityisesti kätevä pikapalkki, josta löytyy linkit armeijoihin, käynnissä oleviin taisteluihin, kolonisointiyrityksiin ja muihin olennaisiin tapahtumiin.
Europa Universalis 3 ei kehityksestä huolimatta ole kaikkein helpoimmin omaksuttavia pelejä. Kärsivällinen opettelu palkitaan kuitenkin monipuolisella pelikokemuksella, eikä pelistä puutu vetovoimaa.
Tuomio: Entisestäänkin parantunut historiallinen strategiapeli.
