Enslaved on tarina kahdesta maailmanlopun jälkeisessä paratiisissa elävästä, kauniista ja yksinkertaisesta ihmisestä. Monkey on päämäärätön prätkämies, joka kiipeää seiniä ylös ketterästi kuin apina. Trip on teknotyttö, joka epäilee, ettei pärjää tappajarobottien keskellä, ja asentaa siksi Monkeyn päähän orjuutuspannan. Peli kertoo siitä, kuinka he ensin etsivät tietään Tripin perheen luokse ja miettivät sitten pahojen orjuuttajarobottien alkuperää.
Pelinä Enslaved tuo mieleen Uncharted 2:n. Tässäkin ammuskellaan, tapellaan, ratkotaan puzzleja ja hypitään kielekkeeltä toiselle. Vakiovihollisena on robotti, joka vihaa elämää. Pelattavuutensa puolesta Enslaved on paikoin rosoinen. Tasohyppely ei ole järin vaikeaa, koska peli ei anna astua harhaan. Lähitaistelu käy paikoin ärsyttäväksi rämpyttämiseksi, mutta pelin erinomaisen rytmityksen vuoksi se on helppo antaa anteeksi. Ärsyttävät osuudet eivät koskaan jatku kovin pitkään.
Näennäisesti peli perustuu pelaajan hallinnassa olevan Monkeyn ja tekoälyn hallinnassa olevan Tripin yhteispeliin. Jos yksi kuolee, kuolee toinenkin. Joistain kohdista pääsee läpi vain käskyttämällä Tripiä fiksusti. Käytännössä yhteispeli jää kuitenkin pinnalliseksi. Sitä ei ole liian usein, ja sen merkitys on tarinan tasolla paljon suurempi kuin pelin tasolla.
Enslaved on kaunis peli. Sen maailmanlopun maisema ei ole mikään erämaa, vaan vihreä ja värikylläinen viidakko. Monkey ja Trip ovat poikkeuksellisen eloisasti tehtyjä hahmoja. Monkeyn liikekielestä on vastuussa Klonkkunakin Taru sormusten herrasta -elokuvissa nähty Andy Serkis. Tarinastakin jaksaa välittää enemmän, kun päähenkilöt ovat ilmeikkäitä ja sympaattisia. Pelissä on myös luotettu siihen, ettei kaikkea tarvitse selittää. Monet maailman yksityiskohdista jäävät hämärän peittoon, eikä eri tapahtumien syitä ja seurauksia ruveta vääntämään rautalangasta. Se on pelille eduksi.
Pelin on käsikirjoittanut 28 Days Later -elokuvankin kirjoittanut Alex Garland, ja erityisesti loppuvaiheessa se äityykin yllättävän syvälliseksi. Ainoa asia, joka hienosta loppuhuipennuksesta puuttuu, on pelaajan mahdollisuus vaikuttaa jotenkin tapahtumien kulkuun.
Enslaved on fiksu, kaunis peli, jossa olisi klassikkoainesta ellei pelattavuus olisi paikoin niin ontuvaa. Tällaisenaankin sitä pelaa ilokseen. Ehkä joskus ilmestyy vielä Enslaved 2, jossa robottien kanssa tappelemisestakin on tehty hauskaa.
ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON
PÄÄSTÖTODISTUS
Fiksu ja tyylikäs peli, täydellinen ellei pelattavuus vähän piiputtaisi.
