Quake Wars on harvinainen eläin, sillä se on jatko-osa kahdelle erilliselle räiskintäklassikolle, ilmaiselle Enemy Territorylle sekä Quake-sarjalle. Näiden kahden jälkeläinen sijoittaa ET:n joukkuepohjaisen räiskinnän Quaken kurjuutta tihkuvaan maailmaan.
Quake Warsin kehystarina on yhdentekevä: ihmiskunta taistelee eloonjäämisestään vihamielisiä Strogg-avaruuskyborgeja vastaan, jotka tekevät ihmislihasta itselleen tehojuomaa. Ihmiset haluavat oppia Stroggein salat iskeäkseen takaisin, kun taas Stroggit tietysti pyrkivät alistamaan ihmiskunnan. Puolesta riippumatta jokainen pelaaja on iskujoukon jäsen, joka kantaa kortensa kekoon suuremman aatteen puolesta.
Valittavana on viisi hahmoluokkaa, jotka poikkeavat toisistaan pienin mutta merkittävin tavoin. Stroggien aseissa ei ole lippaita, ja parannustyö hoituu teknikon hellässä huomassa. Ihmisten puolella tarkka-ampuja käyttää kamerapommeja stroggien kauko-ohjattavan robotin sijasta. Myös aseet ja ajoneuvot ovat tyyliltään ja toteutukseltaan kiitettävän erilaisia, vaikka kyse onkin enemmän kosmeettisista eroavaisuuksista. Ainoastaan stroggien rakettireppu onnistuu herättämään ihmisissä aitoa kateutta.
Verkkoräiskintägenrestä poikkeavasti voittajaa ei julisteta raatokasan perusteella, vaan mittarina on onnistuminen annetuissa tehtävissä. Sadan vihollisen kaatamisesta ei ole mitään iloa, jos bunkkerin ovi pysyy suljettuna tai salaista tietoa ei saada kaapattua. Soolosuorituksiin keskittyvä ryhmä epäonnistuukin lähes aina. Tästä syystä on outoa, ettei peli tue nopean kommunikoinnin elinehtoa, mikrofonien käyttöä.
Monet osa-alueet on Quake Warsissa hiottu loppuun asti. Hahmoluokat ovat tasapainossa, ja kokemuspisteet avaavat hahmoluokkiin uusia ulottuvuuksia. Aseiden mallinnus on ihastuttavan brutaali, ja kiertoradalta iskevä stroggien kuolonsäde aiheuttaa autenttista pakokauhua. Kenttäsuunnittelu ansaitsee erityismaininnan hienoine etenemisvaihtoehtoineen sekä kahdella eri mantereella käytävine samanaikaisine taisteluineen.
Quake Warsista puuttuu kuitenkin se jokin. Peliä riivaa tietty kliinisyys, eivätkä parinkymmenen pelaajan nokkapokat tuo mieleen ihmiskunnan viimeistä taistoa. Räjähdyksistä uupuu asenne, ja rynkkyjen röpötyksestä se terävin potku. Se, että tämä kaikki on jo nähty niin moneen kertaan, ei varmasti helpota asiaa. Kokonaisuus on kuitenkin oikein maittava verkkoräiskyttely. Ennen kaikkea tehtävien suorittamista vaativa eteneminen on yksistään laulun arvoinen.
PÄÄSTÖTODISTUS
Mainio joukkuetyötä vaativa verkkoräiskintä