Sierra ja Impression Games ovat viime vuosien aikana julkaisseet lukuisia kaupunginrakennus-pelejä, jotka ovat hyödyntäneet yhä uudestaan samaa, hyväksi havaittua peruskaavaa. Tähän mennessä pelaajat ovat päässeet puuhailemaan antiikin Egyptissä, Roomassa ja Kreikassa eikä tämäkään ole vielä riittänyt. Nyt pelintekijät ovat kääntäneet huomionsa kohti itää ja suurten keisari-dynastioiden hallitsemaan Kiinaa. Lopputuloksena on juuri ilmestynyt Emperor: Rise of the Middle Kingdom, jossa pelaaja viedään aikamatkalle maailman pitkäikäisimmän sivilisaation historiaan.
Pohja pelin tarjonnalle muodostuu seitsemästä erillisestä kampanjasta, joista jokainen kuvaa yhden tai kahden dynastian aikaisia tapahtumia. Yhdessä tehtävät kattavat aikakauden vuodesta 2100 eKr. vuoteen 1215 jKr. saakka. Historiallisia tapahtumia on hyödynnetty pelissä kiitettävän hyvin ja ne näkyvät pelaajalle mm. erilaisina skenaario-kohtaisina bonuksina ja tiettyjen tuotteiden puutteena. Tämä luo tehtäviin poikkeuksellisen vahvan tunnelman, jota usein varsin tylsät tavoitteet tosin vesittävät hieman.
Kaupungin rakentaminen alkaa paikan valitsemisella ja ensimmäisten asuinsijojen merkitsemisellä. Tämän jälkeen seuraa perusinfrastruktuurin luominen kaivon ja ravinnontuotannon muodossa. Kun paikalle on saatu houkuteltua asukkaita ja nämä on ruokittu, alkaa varsinainen työsarka, joka kattaa niin kulutustarvikkeiden tuotannon, viihtyvyyden parantamisen, kaupankäynnin kuin sotimisenkin. Eri osa-alueiden painotus vaihtelee tehtävästä riippuen, mutta tekemistä riittää aina.
Turvallisuuden, järjestyksen ja hyvinvoinnin turvaamiseksi kaupunkiin on hankittava mm. rakennustarkastajia, vartiomiehiä ja parantajia. Nämä ammatinharjoittajat vaeltavat ympäriinsä tekemässä kansalaisia tyytyväisiksi ja pitämässä huolta rakennuksista. Heidän partioalueitaan rajataan tiesuluilla, jotka estävät muitakin kaupunkilaisia kulkemasta paikkoihin, joissa heidän ei pitäisi olla. Ratkaisu tuntuu häiritsevän keinotekoiselta ja määrittelee varsin tarkasti sen, miltä kustannustehokkaiden kaupunkien pohjakaava näyttää. Lopputuloksena on ympyräkaduista muodostunut kokonaisuus, joka muistuttaa lähinnä amerikkalaista omakoti-lähiötä.
Pelin hauskoihin oivalluksiin kuuluu Feng Shui -periaatteiden soveltaminen kaupunkisuunnitteluun. Valitettavasti idean toteutus on jätetty puolitiehen eikä esimerkiksi eri rakennusten keskinäisillä suhteilla näytä olevan mitään vaikutusta lopputulokseen. Käytännössä hienolta kuulostavan nimen taakse kätkeytyykin muista rakentelupeleistä tuttu systeemi, jossa kansalaiset eivät halua asua liian lähellä tuotantolaitoksia ja kaipaavat kotiensa ympärille erilaisia esteettisiä parannuksia.
Tämä karu totuus pätee pelin sisältöön yleisemminkin. Siitä löytyy runsaasti uusia teemaan sopivia tuotteita, kuten jadea ja paperia, eikä muinaisen Kiinan ihmeitäkään ole unohdettu. Käytännössä kyse on kuitenkin vain kuorrutuksesta, sillä rakenteeltaan Emperor on lähes identtinen edeltäjiensä kanssa. Pelimekaniikkaan ei ole vaivauduttu tekemään uudistuksia, joten tarjolla on vain samaa vanhaa kaupungin rakentelua uudessa ympäristössä. Vaikka Zeuksesta periytyvä pohja onkin laadukasta tavaraa, pelintekijöiden mielikuvituksen puute jää väkisin harmittamaan. Muinaisesta Kiinasta olisi nimittäin voinut saada irti paljon enemmän kuin horoskooppi-merkit, pari uutta viljelymuotoa ja temppeleissä kunnioitettavat esi-isät. Viimeisimpiä voi sentään miellyttää uhrauksilla niin paljon, että he ilmestyvät vierailulle kaupunkiin ja edistävät sen kehitystä siunausten avulla.
Jotakin uutta paketista sentään löytyy. Siihen on nimittäin lisätty pitkään kaivattu moninpelimahdollisuus. Yhteen koitokseen mahtuu maksimissaan kahdeksan pelaajaa ja tarjolla on niin keskinäiseen kilpailuun kuin yhteistyöhönkin perustuvia pelimoodeja. Nettipelin pystyttämisestä huolehtivaa käyttöliittymää ei kuitenkaan ole käytännöllisyydellä siunattu, ja navigointi sen läpi polttaa jonkin verran aikaa ja hermoja. Alkuvaikeuksien jälkeen homma alkaa kuitenkin sujua, eikä nettiviivekään aiheuta merkittäviä ongelmia.
Rakentelun ja sotimisen lisäksi moninpelissä on monia ylimääräisiä ominaisuuksia, jotka tekevät siitä todella mielenkiintoisen. Mukana on mm. kohtuullinen valikoima erilaisia diplomaattisia vaihtoehtoja, mahdollisuus lähettää vakoojia naapurikaupunkeihin ja oikeus säädellä niin kaupunkiin tuotavien kuin sieltä vietävienkin tuotteiden hintoja. Useimmista reaaliaikaisesti etenevistä peleistä poiketen Emperorissa ei suosita nopeita pelaajia, vaan ajan kuluminen seisahtuu automaattisesti, jos joku jää kaksi kuukautta muista jälkeen. Hitaiden pelikumppanien kanssa tämä vaatii hieman kärsivällisyyttä, mutta samalla se tasapainottaa moninpeliä mukavasti.
Vanhahko pelimoottori on käynyt lävitse pienimuotoisen graafisen remontin, mutta isometrisestä toteutuksesta ei onneksi ole vieläkään luovuttu. Yksityiskohtia on sen sijaan tullut lisää ja kaupungit näyttävät entistä elävämmiltä. Hiirivetoinen käyttöliittymä hoitaa sekin hommansa lähes moitteettomasti, lukuisista erilaisista valikoista ja nippelitiedoista huolimatta. Alkuihmetyksen jälkeen kaikki löytyy suhteellisen vaivattomasti, ja hiiren oikeasta napista avautuvat tietoruudut ovat erittäin hyödyllisiä.
Emperor: Rise of the Middle Kingdom on kokonaisuutena laadukas kaupunginrakennuspeli. Se turvautuu kuitenkin liikaa suosittuihin edeltäjiinsä ja menettää samalla monta mahdollisuutta kohota todella loistavaksi julkaisuksi. Zeuksen parissa viikkokausia viettäneille faneille uutuus tarjoaakin oikeastaan vain mielenkiintoisen ja kohtalaisen toimivan moninpelin. Pelintekijöiden mielikuvituksen puutteesta huolimatta Emperorin pohjana toimiva pelimoottori on sen verran laadukas ja addiktiivinen paketti, että kunnon rakenteluviihdettä kaipaaville peli on katsastamisen arvoinen tapaus.