Kuka vielä muistaa Matt Hazardin? Siis kenet? Yhden suurimmista kasari-kotitietokonepelien ja 8-bittisten pelikonsolien aikakauden toimintasankareista tietenkin.
Tai sitten ei. Eat Leadin taustatarina on nimittäin vitsikäs parodia unohtuneen 1980-luvun videopelisankarin, ”legendaarisen” Matt Hazardin, paluusta modernien konsolipelien maailmaan. Hazard on saanut aikoinaan maistaa makeaa menestystä mutta myöhemmin myös sen karvaampaan puolta suosion noustua sankarimme päähän. Ajat ovat muuttuneet, mutta nyt Eat Lead tarjoaa sankarillemme ”tupla tai kuitti” -tyyppisen tilaisuuden yrittää vielä kerran tehdä komea comeback. Mattin olisi nyt todella syytä panna parastaan mutta se ei ole helppoa, etenkään kun on jo kokenut kaiken pelien maailmassa. Matt Hazardin suorittaessa erilaisia etsi ja tuhoa -tyyppisiä tehtäviä, alkaa välillä tuntua siltä, että jollain korkeammalla voimalla on jotain sankariamme vastaan. Ei kuitenkaan paljasteta tässä sen enempää.
Eat Lead ei parodioi pelkästään muiden pelien juonia, vaan myös itse peli sisältää muista peleistä lainattuja yllättäviä juonenkäänteitä sekä hahmoja. Huumoria siis riittää. Mutta kuten sopii odottaa, itse pelin juoni ja tehtävät ovat kuin suoraan keskinkertaisesta toimintapelistä, joista se yrittää tehdä pilaa. Eat Lead ei itsekään sisällä mitään uutta tai ihmeellistä vaan perustui tutuille jo tuhanteen kertaan nähdyille kliseille. Eli siis kolmannen persoonan räiskintää ja hiippailua jokseenkin mitäänsanomattoman näköisillä kentillä.
Eat Lead ei myöskään ole erityisen vaikea. Matt Hazard on tietenkin alansa ehdoton ammattilainen, jolta sujuu tehtävät jos toinenkin. Tämän taustalta löytyy lähinnä se, että Eat Leadin pelisysteemi on rakennettu varsin pelaajaystävälliseksi. Hazard kykenee esimerkiksi singahtamaan yhdestä piilopaikasta toiseen vaikka kesken tulitaistelun vain yhtä nappia painamalla. Toisaalta pelin vihollistaistelijat ovat keskimääräistä yksinkertaisempia, eikä vastustajien napsiminen erilaisten esteiden suojista ole kovin haastavaa puuhaa. Ylipäätään kaikki räiskintä- ja hiippailupelien peruspalikat löytyvät sieltä missä niiden pitääkin olla eikä Eat Leadissa teknisesti tai toteutukseltaan muutenkaan ole sinänsä mitään vikaa.
Kehittäjä Vicious Cycle on rakentanut Eat Leadista päällisin puolin varsin toimivan pelin. Tästä huolimatta ja vaikka Eat Lead pilkkaa armotta oman genrensä pelejä, se on valitettavasti itsekin lopulta vain samoja vanhoja tuttuja juttuja toistava klisee.
PÄÄSTÖTODISTUS
TOIMINTAPELIPARODIA EI NAURATA PITKÄÄN
