Kun avaruudesta saapuu vieraita Maahan, useimmat Maan asukkaat toivottavat Tuhoajiksi nimitetyt lempeät muukalaiset avosylin tervetulleiksi. Tuhoajat pettävät kuitenkin kaikkien odotukset pudottamalla kaupunkeihimme tonnien painoisia jättiläismuurahaisia. Seuranneessa hävityksessä edes Maan Puolustusjoukkojen hassunnäköiset trikoot eivät naurata ketään.
Päähenkilön olan takaa kuvattu räiskintä avautuu harmaana, tuhruisena, kankeana ja palikkamaisen näköisenä. Ensivaikutelma hutiloidusta työstä vain syvenee, kun pelaaja ottaa ensimmäiset askeleensa ja ruudunpäivitys nykii, vaikkei mitään näy. Palikkamainen perspektiivi, jäykästi liikkuvat hahmot, hailakat värit ja pikselimössöiset verituprahdukset jättävät sanattomaksi. Kun näkee muurahaisten kääntyvän 90 asteen kulmissa rakennusten seiniä kiivetessään, ei voi kuin itkeä ääneen.
Peli lyö kunnolla löylyä panemalla yhden naisen ja miehen vetämään koko pelin kaikki repliikit. Innottomasti vedetty lapsellinen dialogi hukkuu kuitenkin vihlovaan itikoiden kirkunaan sekä radiossa rätiseviin kuolinhuutoihin. Onneksi joukkuetovereiden kohtalosta ei tarvitse välittää, sillä he eivät saa mitään aikaan, eivätkä edes seuraa perässä.
Itse ammuskelu on toimintapelien irvikuva. Pelaaja on aseistettu kahdella aseella, joista mikä tahansa ampuu tankin soseeksi alta kymmenen sekunnin. Kertasingon osumasta sortuu kaupungin suurin pilvenpiirtäjä, ja haulikolla pärskäyttämällä massattomat muurahaiset lentävät sata metriä ilmassa ja pomppivat kornisti tovin nurmella. Murkut ja muut mörmiäiset puolustautuvat happosuihkuilla ja plasmapurskeilla, jotka eivät koskaan osu, jos pelaaja vain pysyy liikkeessä.
Tapetuista ötököistä putoaa rumia kaksiulotteisia varusteikoneita. Näitä keräämällä hahmon toimintateho ja asevalikoima paranee, mutta jostain syystä efektit astuvat voimaan vasta seuraavassa kentässä. Käytössä on myös erilaisia ajoneuvoja, joiden tulivoima on tietysti rutkasti perusrynkkyä tehokkaampi. Kulkuvälineet vain tuppaavat jumittumaan katukiviin ja porttikongeihin, jolloin pelaaja on ansassa.
On vaikea kuvailla sitä hirveää pahan olon tunnetta, mikä EDF:n pelaamisesta tulee. Arvosteluun ei mahtunut puoliakaan niistä haukuista, mitä peli ansaitsee. EDF olisi ollut toteutukseltaan vanhentunut tekele jo toissasukupolven konsoleilla, ja sen julkaiseminen uudelle Xboxille on rikos ihmiskuntaa kohtaan. Tämän ostaja saa mitä ansaitsee.
PÄÄSTÖTODISTUS
Älykkyyttä rienaava ötökkäräiskintä
