Roolipeleistään tunnetut Obsidian Entertainment on epätasainen kehittäjä. Fallout: New Vegas oli erinomainen. Alpha Protocol oli puutteellinen. Valitettavasti heidän uusin pelinsä Dungeon Siege 3 asettuu jälkimmäiseen kategoriaan. Peli on jatkoa sarjan osille yksi ja kaksi, mutta kehittäjän vaihtuessa on vaihtunut myös pelin peruskonsepti. Nykyisellään homma toimii niin, että kaksi yläviistosta kuvattua seikkailijaa törmäilevät ympäri fantasiamaailmaa kevyen taistelun siivittäminä.
Pelaaja voi valita yhden neljästä hahmosta. Vaihtoehtoina on ritari, velho, musketilla ampuva tyyppi ja tuliaiheinen tyyppi. Hahmon valinta vaikuttaa siihen, onko parempi hyökätä läheltä vai kaukaa ja miten taistelut etenevät. Peliä voi pelata myös kahden pelaajan voimin, ja se parantaakin kokemusta melkoisesti.
Epämääräisen kirjainsotkun ja nolojen Eurooppa-lainojen mukaan nimetyssä maailmassa oleva ritarikunta on ajettu tuhon partaalle, ja pelaajan tehtäväksi jää nostaa se jälleen jaloilleen. Samalla pitää pelastaa teiniprinsessa ja päihittää Jean d’Arc -tyylinen uskonsoturi, joka villitsee kansanjoukkoja sankareita vastaan.
Pelin maailma liikkuu jossain ankean perusfantasian ja huumorimeiningin välimaastossa. Mekaanisten palvelijoiden kansoittama kaupunki on ihan hauska, samaten kuin fantasiaroolipeligenrelle nälvivät vitsit. Voi tosin kysyä, kannattaako näin kliseisen pelin nälviä omaa lajityyppiään?
Taistelussa jokaisella hahmolla on kaksi perushyökkäystä, yleensä lähitaisteluhyökkäys ja pitkän kantaman hyökkäys. Lähelle saa ammuttua monia vihollisia, kauas vain yhtä, mutta sitäkin lujempaa. Taistelun kuluessa kertyy pisteitä, joita käyttämällä voi parantaa itseään tai käyttää erikoishyökkäyksiä. Tämä osuus onkin peliä parhaimmillaan. Pelaajan täytyy käyttää taikapisteitään saadakseen niitä lisää, ja mitä dynaamisemmin taitelee, sitä enemmän on vaihtoehtoja. Peli rankaisee säästeliäisyydestä ja kannustaa ottamaan riskejä.
Mass Effect 2:n ja Dragon Age 2:n tyyliin inventaariohallintaa on yksinkertaistettu niin, ettei tavaroilla ole enää sen kummempaa persoonaa. Riittää, että ottaa käyttöön aina sen missä näyttäisi summittaisesti olevan eniten nakkuloita. Pelin mekanismien tarkempaa selvitystä ei ole tarjolla, joten jää mysteeriksi mitä eri ominaisuudet tarkoittavat käytännössä.
Dungon Siege 3 on kevyt kesäpeli, joka ei ärsytä mutta ei myöskään anna paljoa. Visuaalisesti se on tylsä ja halvan oloinen eikä pelin tapahtumista jää paljoa mieleen. Lajityypin ystäville saattaa irrota tästä hetkeksi hupia parempia pelejä odotellessa.
TESTATTU
PS3
ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON
PÄÄSTÖTODISTUS
Vanhahtava ja kulunut roolipeli, joka olisi sekä tarinansa että ulkoasunsa puolesta toiminut paremmin vuonna 2005.
