Seikkailupeli Longest Journey on saanut monien odottaman jatko-osan, joka häikäisee pelaajien tajunnan todellisella silmä- ja korvakarkilla. Tämä uutukainen, Dreamfall: The Longest Journey, on erittäin vahvasti tarinavetoinen ja varsin perinteinen seikkailupeli sinänsä.
Dreamfall sekoittaa samaan tarinaan fantasiaa sekä scifiä. Juonenkäänteitä selvitellään merkittävä osa peliajasta ja mielenkiintoinen kokonaisuus toimiikin erittäin hyvin. Myös henkilöhahmot kasvavat pelin myötä pikselikasoista persooniksi. Siinä, kun tarina vetäisee hienosti pelaajan mukaansa, jättää se myös paljon kysymyksiä. Monimutkaisuus voi olla voimavara, mutta kun juttu hönkii paikoin pari metriä pään yli, on jossain pientä vikaa.
Panostus tarinankerrontaan tuntuu valitettavasti haukanneen osan ajasta, joka on käytetty varsinaisen pelattavuuden suunnitteluun. Liian usein pelaaja vain pinkoo paikasta toiseen jutellen ihmisille ilman sen kiinnostavampaa tekemistä. Kun kontrollitkaan eivät ole aivan huippuluokkaa, käy peli välillä ärsyttämään. Ongelma on merkittävä, mikäli vanhan ajan hahmojen välisiin keskusteluihin suurilta osin nojaavat seikkailupelit eivät ole koskaan napanneet.
Dreamfallin vahvuus löytyy sen tunnelmasta. Ympäristöt ovat upeita, äänimaailma hunajaa ja tarina kultaa. Pelillisellä puolella kaivattaisiin paljon lisää tekemistä ja tarinakin jättää vähän liikaa avoimia kysymyksiä, mutta ne, jotka seikkailupeleistä pitävät, tulevat varmasti nauttimaan tästä pelikokemuksesta.
