Dungeons & Dragonsiin pohjautuvilla tietokoneroolipeleillä on pitkät perinteet. Dragon Age: Origins on fantasiaroolipeli, jossa sankarin täytyy ystävineen pelastaa maailma demoniselta tuholta. Virallisesti peli ei ole enää kytköksissä luoliin ja lohikäärmeisiin, mutta käytännössä peli on selvää jatkoa Baldur’s Gatelle ja Neverwinter Nightsille samoja tekijöitä ja loitsujen nimiä myöten. Tämä on peli niille, jotka tykkäävät nysvätä hahmoaan yhä voimallisemmaksi ja naksutella läpi loputtomia määriä dialogia.
Dragon Age sijoittuu uuteen, peliä varten kehitettyyn fantasiamaailmaan. Siellä on velhoja, kääpiöitä ja haltioita, mutta vanhaa DD-meininkiä on yritetty vetää moraalisesti moniuloitteisempaan, realistisempaan ja aikuisempaan suuntaan. Pelissä on seksiä ja veriroiskeita, ja monissa tilanteissa on vaikea sanoa, kuka on hyvä ja kuka paha. Päävihollisina sentään on maan alta pulppuavia darkspawneja, jotka ovat pelkästään pahoja.
Pelin pahin ongelma on se, että sen fantasia ei ole erityisen fantastista. Monet pelin ideoista ovat siistejä, mutta visuaalinen toteutus on niin banaali, että tyylikäskin juttu vaikuttaa tylsältä. Erityisesti haltiametsä vaikutti joltain Espoon puistolta eikä siltä ikiaikaiselta ryteiköltä, joka sen kai oli tarkoitus olla.
Onneksi tämä visuaalisen mielikuvituksen puute vaivaa sitä vähemmän, mitä pidemmälle peliä pelaa. Dragon Age on todella laaja, perusteellisesti tehty peli. Maailmassa riittää koluttavaa, ja tarinan kannalta kiinnostavia valintoja on monia. Ihmiset ja kaupungit alkavat elää pelaajan mielikuvituksessa omaa elämäänsä. Pelaajahahmon kaverit ovat luonteikkaita ja heidän keskinäisiä juttujaan on hauska kuunnella.
Peli on julkaistu PC:lle, Xboxille ja Pleikkarille. Versioiden välillä on eroja, ja PC on niistä ylivoimaisesti paras. PC-mallissa on paremmat kontrollit ja se on ulkoasunsa puolesta huomattavasti toimivampi kuin konsoliversiot. Erityisesti Xbox-versio kärsii kulahtaneesta grafiikasta. Pelin maisemat eivät ole häävejä, ja siksi on erityisen ihmeellistä, että konsoli saa puskat ja puut piirrettyä ruudulle vasta viiveellä äheltäen.
Dragon Agea on parasta verrata juuri Baldur’s Gateen ja muihin samojen tekijöiden peleihin. Niiden ystäviä ilahduttaa varmasti se, että monet niiden ärsyttävimmistä ongelmista on uudessa Dragon Agessa ratkottu. Kaman hallinnointi on toimivaa, turhaa roinaa ei juuri ole, ja hahmojen voimien kehitys on mielekästä ja kiinnostavaa. Pelatessa tuntuukin siltä, että Dragon Age olisi kotoisin jostain vaihtoehtoisesta universumista, missä ei ole koskaan tehty mitään muita pelejä kuin näitä saman firman aiempia luomuksia. Pelin parhaat puolet tulevat esille, kun sitä vertaa edeltäjiinsä, ja huonot kun sitä vertaa muihin tämän päivän peleihin.
PÄÄSTÖTODISTUS
Viime vuosien paras fantasiaroolipeli on jäykkä mutta perusteellinen.
ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON
