Dragon Age -roolipelisarjan ensimmäinen osa Origins oli ärsyttävä peli. Siinä oli valtavan paljon hyvää, mutta arkinen visuaalinen ilme sai sen tuntumaan paikoin keskinkertaiselta. Jatko-osa Dragon Age 2 ratkoo ykköspelin pahimmat ongelmat, mutta tuo mukanaan samalla joukon uusia.
Dragon Age 2 on perinteinen synkkään fantasiamaailmaan sijoittuva tarinavetoinen peli, jolla on mittaa kymmeniä tunteja. Päähenkilö Hawke on sankari, ja yhdessä värikkäiden tovereidensa kanssa hän kulkee ympäriinsä auttamassa ihmisiä. Vaikka suuriakin kuvioita on, peli on yllättävän elämänmakuinen. Demoneja vastaan käytävien taisteluiden lomassa Hawke voi liittyä osakkaaksi kaivosbisnekseen, järjestää kaverilleen deittiä ja kärsiä, kun rasvainen eno kyselee hänen rakkauselämästään.
Peli tarttuu fantasia-aiheensa turvin tosielämän ilmiöihin lähes hämmästyttävällä innolla. Alussa Hawke saapuu Kirkwallin kaupunkiin pakolaisena. Kirkwallissa piisaa rasisteja, jotka mielellään kertovat pelaajalle, että tänne ei maahanmuuttajia kaivata. Siinä missä rasismi on pelissä näyttävästi esillä, tehdään sukupuolipolitiikkaa hienovaraisemmin laittamalla vartiokaartiin töihin naisia ja bordelliin miehiä. Toteutus on niin luonteva, että pelatessa kestää hetki ennen kuin politikointia huomaa ollenkaan.
Ykköspeliin verrattuna Dragon Age 2 on saanut tuntuvan kasvojenkohotuksen. Peli on grafiikkansa puolesta sekä teknisesti että tyylillisesti harpannut sille tasolle, jossa modernin A-luokan videopelin kuuluukin olla. Ääninäytteleminen on tasokasta ja hyvin ohjattu. Paikoin taistelua ei viitsi aloittaa ollenkaan, koska sivuhahmojen keskenään käymät keskustelut ovat niin hauskoja. Valitettavasti uusia, hienoja maisemia on vain liian vähän. Samoja ympäristöjä toistetaan aivan loputtoman paljon. Yhdessä kohtauksessa luolasto on edustavinaan haltiavuoren onkaloita, ja seuraavassa aivan sama luola onkin kaupungin alla oleva reitti temppelinritareiden päämajaan. Toisto on niin tökeröä ja räikeää, että se saa pelin edetessä farssinomaisia piirteitä.
Pelin ydintoimintaa on tarinan edistämisen ohella tietenkin taistelu. Systeemi on nopeampi ja virtaviivaisempi kuin edeltäjässä, mutta taktisessa mielessä se on myös kiinnostavampi. Enää kaikkia taisteluita ei voita heittelemällä tulipalloja ja kittaamalla parannusjuomaa. Vähemmän onnistuneena uudistuksena voi pitää erityisen vahvoja loppuhirviöitä. Niitä vastaan käytäviin taisteluihin on yritetty tuoda Japani-roolipelien tyylistä vaihtelua ja pitkäjänteisyyttä, mutta lopputulos tuntuu keinotekoiselta ja pitkitetyltä. On rasittavaa tahkota pitkää taistelua, jonka tietää voittavansa.
Dragon Age 2:ssa on hienon pelin ainekset, mutta toteutus on hätiköity. Sisällön kierrätys masentaa mitä pidemmälle peliä tahkoaa, eivätkä sivuhahmot herää eloon samalla tavalla kuin ykkösosassa tai sisarpelisarja Mass Effectissa. Loistava tarina pitää kuitenkin otteessaan. Samalla kun maisemiin hyytyy, tarina alkaa vetää.
PÄÄSTÖTODISTUS
Fiksu ja aikuinen roolipeli, josta olisi voinut pienellä lisäduunilla tehdä todellisen klassikon.
ARVOSTELIJA
JUHANA PETTERSSON
