Aloitetaan siitä, että Doom III on törkeän hyvän näköinen. Paremman näköinen kuin mikään peli tätä ennen. Lisäksi äänimaailma on uskomaton. Näiden kahden elementin yhdistelmä luo erittäin ahdistavan ilmapiirin, joka paikoin äityy pakokauhuksi. Doom III on siis oikeasti pelottava. Marsin tutkimuskeskuksen pimeät käytävät, pelottavan näköiset viholliset ja ympäristön äänet pistävät raavaammankin äijän puntit tutisemaan. Pelipaketin kylkeen onkin lätkäisty K18-leima.
Tarina on jotakuinkin seuraava. Pelaaja huomaa olevansa Marsissa sijaitsevassa tutkimuslaitoksessa. Tietysti kaikki menee pieleen, ja pian pelaaja joutuu taistelemaan helvetin voimia vastaan. Juoni ei ole erityisen monimutkainen, mutta kenttien varsilta löytyvät kämmentietokoneet sisältävät erilaisia tiedonmurusia, jotka tuovat tarinaan syvyyttä.
Doom III on pohjimmiltaan yksipuolinen räiskintäpeli, mutta pelitempo on huomattavasti hitaampi kuin edeltäjissä. Koska yksikin vihollinen voi koitua kuolemaksi, päättömään ryntäilyyn ei ole varaa. Ei ole myöskään kivaa päästää todella ruman näköistä demonia pelästyttämään itseään slaagin partaalle. Pelitempoa hidastaa myös kaikkialle tunkeva pimeys. Valoa kansalle voi tuoda taskulampun avulla, mutta aseen ja taskulampun yhtäaikainen käyttö ei onnistu.
Tämä johtaakin siihen, että usein on parempi vain yrittää kuunnella onko lähistöllä vihollisia. Demonit rymistelevät parhaimmillaan kuin norsu posliinikaupassa, joten niiden paikallistaminen on helppoa. Pelin kehittänyt Id Software on käyttänyt myös epäilyttäviä keinoja hankaloittaessaan peliä. Tyhjästä tai salaovesta ilmestyvät viholliset ovat todella halpa tapa nostaa vaikeustasoa.
Vihollisten kukistamiseen varattu asearsenaali on vähän ponneton. Useista aseista puuttuu se tarvittava potku. Esimerkiksi plasmakivääri ei herätä juuri minkäänlaista kunnioitusta. Haulikosta sentään löytyy lihat luusta irrottavaa voimaa.
Doom III vastaa odotuksiin. Sen parissa kuluu lähes 20 pelituntia ja pelon ilmapiiri on niin tiivis, että sitä voi leikata vähän tylsemmälläkin veitsellä. Toki peli olisi voinut olla monipuolisempi, mutta ensimmäinen läpipeluu ei puuduta, vaikka mitään yllätyksiä ei pelin keskivaiheilla tapahdukaan. Vähän lisää elinikää paketti saa moninpelistä, joka sisältää ne pakolliset deathmatchit ja vastaavat pelimuodot. Ennen ostopäätöstä on kuitenkin varmistettava, että koneesta löytyy runsaasti potkua. Ennennäkemättömän upea grafiikka vaatii nimittäin veronsa.
