Kun huhtikuussa 2025 PS5 State of Play -tilaisuudessa nähtiin Digimon Story: Time Strangerin ensitrailerit, sosiaalisen median kanavat räjähtivät digitaalisista hirviöistä. Bandai Namco tiesi tasan tarkkaan, miten pitää sitä innostusta elossa. Ensi-ilmoituksen jälkeen ei mennyt viikkoakaan ilman jonkin peliin liittyvän hirviön paljastusta pienellä videolla ja esittelytekstillä.
Digimon Story: Time Stranger tarjoaa tarinavetoisen hirviöiden keräily- ja RPG-seikkailun, jonka keskiössä ovat kreikkalaiseen mytologiaan perustuva Olympos XII, mysteerinen Aegiomon ja aikamatkustus. Digimonien ja ihmiskunnan välillä on syntymässä maailmanloppuun johtava katastrofi, jonka johdosta kaksi maailmaa kaipaa pelastusta. On siis aika hypätä ADAMAS-agentin saappaisiin ja ottaa voittamattomien digimonien kasvatusoppaat haltuun!
Ensialkuun on todettava pelin näyttävän todella hyvältä. Varsinkin digitaalinen Illiad-maailma tuntuu kuhisevan elämää erityisesti aikaisempiin Cyber Sleuth– ja Cyber Sleuth: Hacker’s Memory -edeltäjien kliinisen puhtaaseen EDEN-ympäristöön verrattuna. Digimonit vaeltavat luonnossa, väittelevät toreilla tai viettävät laatuaikaa keskenään iskemällä korttia pubissa. Ja vaikka reaalimaailman asfalttilähiöt ovatkin lähempänä harmaan eri sävyjä, ovat japanilaiset torit ja takakujat vaikuttavia todentuntuisuudessaan.
Mutta mikä tärkeintä, digitaaliset hirviöt todella tuntuvat hirviöiltä! Erityisesti vihollistaisteluissa osaa arvostaa, kun raakalaismainen lihaskimppu käy päälle valtavalla dinosauruksen luusta hiotulla miekalla. Luonnossa vipeltävät digimonit hyökkäävät päälle – paitsi jos kerkiät ensin lyömään niitä taistelukohtauksen aloittamiseksi.
Taistelut ovat Time Strangerin suola. Digimonit jakautuvat kolmeen pääryhmään, jotka toimivat kivi-paperi-sakset-periaatteella. Datapohjainen hirviö tekee vaccine-moniin kaksinkertaisen vahingon, kun taas viruslähtöiseen vain puolet. Näiden kolmen attribuutin lisäksi on vielä neljä erityistyyppiä: free, unknown, variable ja no data. Tämän perusryhmän lisäksi jokaisella digimonilla on oma elementtinsä: tuli, vesi, sähkö, ilma, jää, kasvi, valo, pimeys ja metalli.
Digimoneille voi opettaa eri elementtisiä liikkeitä, minkä johdosta esimerkiksi luontaisesti tulielementtisen Agumonin pääliikkeen lisäksi käytössä voi olla vaikkapa sähkösalamia taivaalta lyövä taikaisku ja kaikkiin vastustajiin iskevä vesihyökkäys. Keskeistä on rakentaa tasapainoinen tiimi, jossa hyödynnetään sekä taikaiskuja että fyysisiä lyöntejä kaikki elementilliset sekä attribuuttiset heikkoudet ja vahvuudet huomioiden.
Omat monnit kehittyvät ja voimistuvat paitsi taisteluiden myötä myös digivoituessaan. Jokaisella digimonilla on monta eri vaihtoehtoa, miksi muuntautua – esimerkiksi Agumonilla on kuusi seuraavaa muotoa valittavana. On mukava jännitysmomentti valitessa mustasta silhuetista seuraava muoto ja yrittää arvata, minkälaiseksi olennoksi oma pikku hirmu muuttuukaan. Jos tulos ei ole miellyttävä, on de-digivoituminen edelliseen muotoon onneksi helppoa.
Taistelukentällä omasta tiimistä kolme digimonia ottaa osaa sotaan kolmen muun jäädessä lämmittämään penkkejä. Jos seikkailussa on mukana vierailevia tähtiä, nämä myös osallistuvat aktiivisesti taistoon aina kolmeen otukseen asti. Esimerkiksi pelin alussa Minervamon on hyvä tuki ja turva auttamaan alkuvaiheen taisteluissa, ja joissain tappeluissa rinnalle tulevat Bearmonin karhuveljekset.
Kullekin digimonille annetaan vuorollaan hyökkäyskäskynä joko tavallinen perusisku tai TP:tä kuluttava elementillinen survaisu. Aikajanalla näkyvät omat ja vastustajan iskuvuorot, joiden avulla voi strategisoida, miten tuottaa eniten vahinkoa tässä kyseisessä taistelussa. Taistelujen aikana on mahdollista käyttää agentin omaa pistooliksi muuttuvaa puhelinta, jolla voi tuottaa esimerkiksi supervahinkoa yhdelle vastustajalle tai palauttaa elinvoimat täyteen kaikille omille digimoneille.
Jokaisella digimonilla on syntyessään perusstatistiikat aina elinvoimasta lyöntivoimaan, puolustukseen, nopeuteen ja persoonaan. Mitä enemmän käyttää samaa digimonia taisteluissa, sitä suuremmaksi kasvaa side pelaajan ja otuksen välillä. Taitotaso asettaa taas ylätason sille, kuinka vahvaksi digimon voi kasvaa. Tätä taito- ja sidetasoa voi vahvistaa de-digivoimalla hirmun takaisin pienempään hahmoon.
Persoonallisuustyyppi on uusi attribuutti, joka vaikuttaa siihen, millaiseksi hirviöksi pikkupentu on kasvamassa, sillä tietty persoonallisuus saattaa olla ehtona tietylle digivoitumishahmolle. Digimonin luonnetta voi muuttaa taistelun jälkeisellä kommunikaatiolla tiimihirmujensa kanssa tai DigiFarmilla asettamalla digimon esimerkiksi hakkaamaan nyrkkeilysäkkiä tunnin ajaksi. Esimerkiksi rohkeat hirviöt panostavat fyysiseen voimaan, kun taas viisaudessaan taitavat enemmän maagiseen taituruuteen.
Lue myös: Indie-tutka: Constance, Dreamcore ja Retrace the Light
Tehtävien suorittamisesta kerääntyvillä anomaliapisteillä voi ostaa agenttitaitoja, jotka johtavat entistä vahvempiin digimoneihin. Käytössä on viisi eri taitopuuta, joista yksi on agentin henkilökohtaisille kyvyille ja neljä muuta jakautuvat persoonallisuuskategorioittain. Persoonallisuudet sekä taitopuut ovat alussa hieman hämmentävät ja tuntuvat tarjoavan liikaa vaihtoehtoja, mutta pelin ja ymmärryksen karttuessa pelko muuttuukin innostukseksi. Agenttitaidot ja taitopuut toimivat myös hyvänä mittarina etenemisestä – varsinkin, kun seuraavat digivoitumisasteet ovat tietyn agenttitason takana!
Time Stranger tuntuu ottaneen taisteluissa sekä pelimekaniikoissa kaiken toimivan aikaisemmista tuotoksista, karsineen turhan sekä lisänneen elämänlaatua ja -iloa parantavia ominaisuuksia. Esimerkiksi mahdollisuus ratsastaa digimonilla luonnossa ei ehkä varsinaisesti lisää peliin muuta kuin pelaajan onnellisuuden tasoa. Mahdollisuus digivoida hirviöt suoraan valikoista on taas universaalisti ylistetty päätös.
Time Strangerin rytmitys on hieman kummaksuttava. Ensimmäinen tunti on yllättävän nopeatempoista, varsinkin huomioiden siihen sisältyvän pelimekaniikkojen oppimisen. Mutta seuraavat reilut viisi tuntia kahdeksan vuoden takaisessa Japanissa ovat suorastaan pitkäveteisiä. Peli ottaa kyllä reilun harppauksen mielenkiinnossa ja visuaalisessa miellyttävyydessä eteenpäin, kunhan päästään digitaaliseen maailmaan seikkailemaan. Ja siitä eteenpäin vauhti vain kiihtyy tarinan muuttuessa kierros kierrokselta koukuttavammaksi.
Erityisesti musiikillisesti ja visuaalisesti Time Stranger on Digimon-peleistä ehdottomasti kärkikastia! Jokaiselle digimonille on animoitu hirviökohtainen hyökkäysanimaatio – toisille useampikin – ja hirviöt vieläpä huutavat hyökkäyksensä ääneen, mikä lisää digimonien persoonallisuutta. Ääninäyttely on pääosin varsin vaikuttavaa, mutta on hieman erikoista, miten usein kohtauksissa on jätetty lause tai kaksi nauhoittamatta.
Toinen tunnelmansyöjä on agentin puhelimen päässä oleva operaattori. Jos valitsee mieshahmon, on puhelimen päässä naiskollega. Operaattorin tarkoitus on muistuttaa tärkeistä tarinan ydinkohdista, mutta usein se johtaa teennäiseen ”hei, muistathan tämän tunnelmallisen asian, ethän vain ole unohtanut” -muistutteluun, jonka olisi voinut toteuttaa paremminkin. Vaikka Digimon Story -pelit ovat tunnetusti erittäin tekstipainotteisia, olisi käsikirjoitus voinut käydä vielä yhden karsintakierroksen läpi ennen lopullista julkaisua.
Digimon Story: Time Stranger tarjoaa tarinan, joka on hitaan käynnistyksen jälkeen todella koukuttava hirviökeräily-RPG, johon voi upottaa helposti kymmeniä tunteja. Erityisesti pomotaisteluissa olevat erikoisuudet pitävät mittelöt vaihtelevina ja mielenkiintoisina. Ja koska saatavilla olevia monsuja on yli 450, ei aivan heti voi julistaa napanneensa niitä kaikkia! Ensimmäinen läpipeluukertani vei puolensataa tuntia, vaikka jätin valtaosan sivutehtävistä tekemättä. Tiedän edessä olevien pelituntien pyörähtävän vielä helpostikin kolminumeroisiksi. Ja nyt kun mekaniikat ovat täysin valjenneet, niitä tunteja odottaa innolla.
Saatavilla: PC, PS5 (testattu), PS5 Pro, Xbox Series X|S
Ikäraja: PEGI 12 (kielenkäyttö, seksi, pelinsisäiset ostot)
YHTEENVETO:
⭐⭐⭐⭐
Digimon Story: Time Strangeriin tarttuessa on edessä tunnelmapitoinen tarina upeilla visuaaleilla ja sadoilla kasvatettavilla hirviöillä, missä on jokaiselle varmasti oma eliittitiimi lempparihirviöineen tiedossa!
Lue myös: Avaruudessa kukaan ei kuule jippii-huutoasi – arvostelussa Super Mario Galaxy + Super Mario Galaxy 2
Lue myös: Rakennetaan Rooma kivi kiveltä – arvostelussa Anno 117: Pax Romana
Lue myös: Pölyhiukkasille kyytiä – arvostelussa Dreame Z30 Ultra
Lue myös: Viihteen pikkujättiläinen – arvostelussa realme GT 7