Joujoujou te pikku nilviäiset. Tällä kertaa Tiltin joujouräpräp-sedät ovat upottaneet nakkisormensa Def Jam: Icon –peliin, joka on täynnä joujouta, blingblingiä sekä krashboombangiä. Ja sitten itse asiaan…
Kuten pelisarjaan aiemmin tutustuneet tietävät, Def Jam heittää ruudulle kasan mega-luokan rap-staroja, jotka syystä tai toisesta ovat kyllästyneet toistensa naamoihin ja mättävät vastapuolta turpaan niin rehellisesti, kun vain räppäri pystyy. Def Jamit ovat aiemmin olleet lähinnä wrestling-peleihin rinnastettavia tuotoksia, mutta nyt mennään enemmän katuväkivallan puolelle. Toki tästäkin pelistä löytyy vapaapainikehistä karanneita heittoja, mutta nyt hakkaaminen on pääosassa.
Kun räppäri tappelee, tyyli on tärkeä. Tarinavetoisessa, ja juonensa puolesta osin naurettavuuksiin karkaavassa yksinpelimuodossa pelaaja saa tappeluistaan rahaa, jolla puolestaan saa vaatteita sekä tietysti sitä kuuluisaa bling blingiä. Hahmoeditori on näppärä ja monipuolinen kokonaisuus. Senpä vuoksi kustomointi-mahdollisuuksista rapsahtaa pari irtopistettä.
Valitettavasti itse mättämisen syvyys on kutistunut entuudestaan. Nappeja hakkaamalla räppärit mäiskivät toisiaan perushyökkäyksillä, oikeaa tattia vatkaamalla saa tehtyä vähän jytympää pommia ja tarvittaessa ympäristöäkin voi käyttää hyväksi vastustajan kiusaamisessa.
Kovimpien biittien mukaan paukkuvat pyrotekniikat tai basson voimasta heilahtava TV-kamera tekevät kunnolla vahinkoa. Taistelun tuoksinassa pelaaja voi myös skrätsätä taustalla toistuvaa biisiä niin, että biitti jysähtää tykimmin juuri silloin, kun vastustaja on lähellä ympäristön vaaraelementtejä.
Yksinpelaajan silmin Def Jam: Icon on liian helppo. Tästä kiitos kuuluu yksinkertaiselle tekoälylle ja kuin hidastetusta elokuvasta olevalle toiminnalle. Taistelut kyllä näyttävät tyylikkäiltä helposti huomattavine yksityiskohtineen, mutta kokonaisuutena taistelu on tönkköä ja käy nopeasti tylsäksi. Moninpeli ei ole juuri sen hauskempaa.
Kolmen hengen vieraileva testiryhmä totesi Def Jam: Iconista varsin osuvasti: ”On muuten tosi kankea, ei tätä jaksa.” Koska Mikko the Mäiskijä on pitkälti samaa mieltä, ei räppärimiesten tappelupeli muutamine valopilkkuineenkaan ansaitse tyydyttävästä parempaa arvosanaa.
