Dead to Rights kuuluu niihin peleihin, jotka muistuttavat jotain toista peliä enemmän kuin vähän. Mietitäänpä hetki. Dead to Rights on päähenkilön takaa kuvattu toimintapeli, se kertoo kostoreissulla lain väärälle puolelle eksyneestä poliisista ja siinä on hidastusefektejä. Kuulostaako tutulta? Kyllä, tämähän muistuttaa aivan Max Paynea. Dead to Rights on elokuvan tunnelmaa hakeva peli ja ehkäpä juuri sen takia Namco on hankkinut muutaman elokuva-alan ammattilaisen auttamaan pelin tekijöitä Dead to Rightsin kehitystyössä ja tarinan suunnittelussa.
Peli käynnistyy pienellä harjoittelujaksolla, jonka aikana pelaaja tutustuu kontrolleihin, sekä päähenkilö Jack Slateen. Tarina käynnistyy rakennustyömaalla, josta Jack löytää tapetun miehen. Paljon ruumiita nähneelle poliisille juuri tämä uhri on kuitenkin jotain muuta kuin yksi kuollut mies lisää. Uhri on nimittäin Jackin isä. Jackillä on vahva epäilys siitä kuka on verityön takana, hän heittää poliisin virkansa sivuun ja lähtee metsästämään isänsä tappajaa. Kostoretkensä aikana Jack teloittaa varmasti pari tuhatta alamaailman gangsteria, pelastaa muutamia ihmishenkiä ja ehtiipä hän piipahtaa sähkötuolissakin.
Pelin tapahtumat sijoittuvat Grant Cityyn, joka ympäristönä näyttäisi olevan varsin vihamielinen. Pelin aikana vastaan ei tule kovinkaan montaa ystävällismielistä heppua, vaan miltei jokainen haluaa hakata, ampua tai muuten vain tappaa Jackin. Pelin sankari ei itsekään kaihda väkivaltaa, vaan jokainen pelaajan tielle astuva vihollinen saa tuntea Jackin kostonhimon varsin kivuliaalla tavalla. Perusräiskeen ja mätkinnän lisäksi gangstereita voi riisua aseista erinäisten lähitaisteluliikkeiden avulla. Nämä liikkeet koostuvat tyylitellystä aseen nappaamisesta ja brutaalista taposta. Liikkeitä maustetaan vielä hidastuksella ja mahdollisuudella katsoa tapahtumaa useista eri kuvakulmista. Voikin perustellusti sanoa, että nämä brutaalit lopetusliikkeet ovat jopa pahempaa katsottavaa kuin uusimman Mortal Kombatin fatalityt, sillä nämä teloitukset näyttävät ”aidoilta”. Myös vastustajien käyttö ihmiskilpinä on moraalisesti arveluttavaa puuhaa.
Jackin ei tarvitse tehdä kostoreissuaan yksikseen, vaan hän saa apua ihmisen parhaalta kaverilta, koiralta. Husky-koira Shadow auttaa pelaajaa mm. pommien paikannuksessa ja tarpeen vaatiessa sen voi lähettää pureskelemaan vihollisen kaulan seutua. Tapetulta viholliselta koira nappaa vielä aseenkin ja tuo sen isännälleen.
Pienet minipelit tuovat vaihtelua pelin muuten niin toiminnalliseen antiin. Minipelit sisältävät mm. pommien purkamisesta ja eroottisesta tanssimista. Näiden sivuoperaatioiden vaikeustaso ei päätä huimaa, joten pieni lisähaaste olisi ollut paikallaan. Nykyisellään pommien purkaminen ja muut tehtävät ovat lähinnä läpihuutojuttuja, jotka vain hajottavat pelirytmin. Idea on kuitenkin hyvä ja halutessaan minipelejä voi pelailla erikseenkin, kunhan ne on ensin suoritettu onnistuneesti varsinaisen kampanjan yhteydessä.
Kontrollit toimivat erinomaisesti ja niiden käytön oppii nopeasti. Automaattitähtäys auttaa pelaajaa reilusti, mutta ei sekään autuaaksi tee. Manuaalinen tähtäys on puolestaan kätevä varsinkin tarkka-ampujaa leikittäessä. Käsirysyissä vastustajia voi lyödä, potkia ja heittää. Näistä liikkeistä voi tehdä muutamia erilaisia komboja, mutta loppupeleissä tappeleminen on vain nappien hakkaamista, eikä mitään sen kummempaa. Jackin erikoisempaan liikevalikoimaan kuuluvat Max Payne -tyyliset syöksyt, joita saa vielä hidastetuksi niin, että vihollisjoukon sekaan hyppäävä pelaaja voi teloittaa kaikki vastustajat ennen kuin nämä ehtivät ampua laukaustakaan. Itse jäin kuitenkin kaipaamaan mahdollisuutta hypätä. Nykyisellään hyvinkin matalat esteet ovat mahdottomia ylittää ja se nakertaa pelin uskottavuutta. Uskottavuutta syövät myös tyhjästä ilmestyvät viholliset, jotka eivät oikein sovi tällaiseen peliin.
Päähenkilöä seuraava kamera on toteutettu erittäin kehnosti. Ei ole lainkaan harvinaista, että pelaaja ei näe mitä on tekemässä, ja varsinkin erään kentän äkkikuolemaan johtavat rotkot onnistuvat kiehauttamaan sappea. Näitä kyseisiä rotkoja ei aina näe ajoissa, ja kun rotkon huomaa, on päähenkilö jo ehtinyt sukeltanut sen syvyyksiin.
Dead To Rightsin grafiikka on kauttaaltaan nykystandardien alapuolella. Tekstuurit ovat hieman rakeisia ja pelkistettyjä, eikä hahmoissa ole tarpeeksi yksityiskohtia. Graafiikka kerää kuitenkin muutaman plussankin. Peli pyörii täydellisesti jokaisessa tilanteessa ja luodit jättävät ympäristöön jälkensä suhteellisen tyylikkään tomuefektin kera. Juonta kuljettavat CGI-pätkät ovat ihan hyvin toteutettuja ja varsinkin pelin intro kerää pisteet kotiin.
Dead to Rights on hyvä valinta niille, jotka haluavat pelinsä sisältävän ruutia ja räminää. Pelin koukkuna ovat juuri suuret vihollislaumat, joiden räiskiminen ei tunnu muuttuvan puuduttavaksi missään vaiheessa. Pakettiin on lisätty vaihtelua nyrkkitappelujen ja minipelien muodossa, mutta minipelit eivät toimi aivan niin hyvin kuin olisi voinut odottaa. Teknisellä puolella kontrollit toimivat erinomaisesti, mutta grafiikka on vanhahtavaa. Pienistä puutteista huolimatta Dead to Rights on ostamisen arvoinen peli, joka sisältää runsaasti non-stop -toimintaa.