Muutama vuosi sitten julkaistu DoA Extreme Beach Volleyball löi itsensä läpi vähäpukeisilla tytöillä, jotka syöksyivät hölskyvät rinnat edellä rantahiekkaan, pelasivat pikkuhousuissaan pyllynpyöritystä ja muutenkin tarjosivat itseään kameran nuoltavaksi. Peli oli hyvin itsetarkoituksellista silmäkarkkia, ja kakkososa tarjoilee samaa pikselipehmopornoa teräväpiirtokuvana.
Kenellekään ei pitäisi olla millään tavalla epäselvää, että X2:n pääosassa on paljas pinta, eikä mikään muu. Pelissä ei edes ole mitään varsinaista juonta. UFOjen avulla merenpohjasta nostetulla paratiisisaarella ei ole juuri muuta tekemistä kuin telmiä rantahiekassa, pötköttää auringossa tai lilliä vedessä, toinen toistaan paljastavissa asusteissa, tietenkin.
Kukin ajanviettotavoista on oma minipelinsä, joiden suorittamisesta saa rahaa. Käteisen voi upottaa uusiin uimapukuihin, viileisiin drinkkeihin sekä tietysti koruihin ja helyihin. Esineet voi myös antaa lahjaksi haluamalleen tytölle. Lahjonta kannattaa, sillä rihkamapaketit nostavat antajansa osakkeita saajan silmissä, ja riittävän arvostettu pimu kaappaa parhaan partnerin itselleen. Siis lentopallopartnerin, totta kai.
Kiva ja kepeä konsepti kompastuu minipelien tökeryyteen. Parhaimmillaan minipelit ovat jopa melkein viihdyttäviä, kuten railakas rantalentis sekä vauhdikas vesiskootteriralli. Loput minipelit ovat kuitenkin huonosti toteutettuja kahden napin ihmeitä, tai täysin luotaantyöntäviä tai epäpelattavia tekeleitä. Kaikkia minipelejä riivaa selkeä toiston maku ja pian pelaaja huomaa haukotellen pakkosuorittavansa niitä lisäansioiden toivossa.
DoA Xtreme 2 on heikko esitys. Teos panostaa alleviivaavan pornografisiin kamera-ajoihin ja eri tahdissa hyllyviin pikselitisseihin, mutta unohtaa sen oleellisimman eli pelattavuuden. Mikä pahinta, minipelit ovat suurelta osin suoria kopioita ykkösosan vastaavista, eli X2 ei edes esittele mitään uutta, kunhan päivittää giltsien grafiikat. Mälsää, sillä hyvin toteutettuna konsepti korjaisi koko potin.
