Sanotaan se ilmiselvä asia heti näin alkuun. Dead or Alive 3 on ehkä kaunein tappelupeli koskaan. Ja tällä ei nyt tarkoiteta pelkästään pelin uhkeasti varustettuja naishahmoja. Hyvin animoidut taistelijat venäläisestä kommandosta ninjaan heijastuvat hienosti kiiltävän parketin kautta, vesi näyttää upealta, kuten myös rannalla lentävä lintuparvi. Ensimmäisellä pelikerroilla jääkin suu pyöreänä ihmettelemään niitä kaikkia graafisia yksityiskohtia, mitä Dead or Alive 3 sisältää.
Mutta kun pelaaja on tottunut silmäkarkkiin, paljastuu pinnan alta hyvin tavallinen tappelupeli, joka ei sisällä mitään mullistavaa tai ennen näkemätöntä. Dead or Alive ?sarja tunnetaan hyvin tehdyn naisten rintojen fysiikkamallinnuksen lisäksi siitä, että siinä voi potkaista esim. vastustajan kaiteen yli ja tappelu jatkuu sitten katolla. Tämä ominaisuus tuo kieltämättä lisää mielenkiintoa peliä kohtaan. Mikä sen hauskempaa, kuin hienolla kierrepotkulla hemmotella vastustajan purukalustoa, lennättää hänet kuilulta alas ja hypätä itse perään antamaan vielä lisää hittiä. Valitettavasti kaikissa kentissä ei näin voi tehdä ja Tag Battlessä ei tällaista kenttiä saa valita jostain syystä ollenkaan.
DOA3:ssa nappien oppiminen on helppoa ja pelaaminen vaivatonta. Mutta vaikka peliin pääsee helposti sisään, mestariksi on matkaa. Hyvin pian tajuaa suojaamisen merkityksen. On myös hauska huomata, kuinka paljon pelissä kannattaa käyttää käsiä, ei pelkästään jalkoja. Vaikka tämä asia on balanssissa, heitot jäävät kyllä sivuosaan. Kun yrittää heittää vähänkin taidokkaampaa vastustajaa, saa yleensä vain turpaansa hyvin äkkiä.
Moninpeli on DOA3:n vahvin puoli ja siitä löytyy niin Versusta, Survivalia, Team Battleä kuin Tag Battleäkin. Kavereiden kanssa Dead or Alive 3 onkin ehdotonta viihdettä ja sen kanssa vierähtää aika, kun pitää ottaa vielä se yksi kerta. Hahmoja on 16, jotka eivät ole mitään omaperäisyyden huippuja ja vaan ovat kuin suoraan Tekkenistä revittyjä. Kontrollipuoli on hanskassa, mutta hivenen kankeasti hahmot siitä huolimatta liikkuvat.
Dead or Alive kolmosessa on yksi suuri ongelma. Story-moodissa, jonka voi luonnollisesti pelata joka hahmolla, on syvyyttä yhtä paljon kuin lasten kahluualtaassa. Yksin sitä ei jaksa kauaa vääntää, sillä aukaistavaa pikkukivaa ei ole paljon. Dialogit ovat taattua, tappelupeleistä tuttua hömppää, mutta loppupahista vastaan käytävä tappelu on kyllä toteutettu todella kökösti.
Ei siinä riittämiin, että joku lautapää on päättänyt muuttaa kamerakulman niin, että se kuvaa tapahtumia osittain pelaajan hahmon takaa. Sen lisäksi ainoa haaste on päästä pomon luokse tämän roiskiessa tulipalloja ja muuta kivaa. Kun olet hivuttautunut Omega-nimisen heebon luokse, niin tämä ei tarvitse kuin pari hassua iskua ja sen jälkeen kaveri on maissa. Tähän voikin lainata yhden kollegan kommentin: worst…boss…ever. Palkinnoksi tuleva välianimaatio tosin lämmittää vähän mieltä.
Kuten jo varmaan kävi selväksi, peli on upean näköinen. Kun potkaiset vastustajan puuta päin, lehdet leijailevat kauniisti alas ja jos tappelu jatkuu vielä samalla paikalla, lentävät lehdet reagoivat toiseen ilmalentoon. Jos vastustajalla on aurinkolasit ja se saa iskuja kasvoihin, lentävät lasit päästä. Yksityiskohtia on paljon ja on hauska huomata saavansa rikki osia kentästä. Kentät ovatkin parhaimmillaan loistoesityksiä. Lost World on hyvä esimerkki siitä. Siinä taistellaan korkeiden kivipylväiden päällä ja kaverin voi aina potkia alemmalle pylväälle. Toisessa kentässä voi potkaista vastustajan ikkunan läpi ja vastustaja lentää valomainoksen kautta katuun ja tappelu jatkuu sitten siellä.
Dead or Alive 3 on kaiken kaikkiaan hyvä peli. Se ei eroa kuitenkaan edeltäjistään kovinkaan paljon ja sitä ei voi yksinpelinä suositella kuin sarjan faneille. Mutta moninpelinä siitä löytyy paljon viihdettä pitkäksi aikaa ja jos sinulta löytyy tarpeeksi tappelupeleistä kiinnostuneita pelikavereita, on peli hyvä ostos.