Acclaim on yrittänyt päästä osalliseksi extreme-pelien suosiosta mm. omalla Dave Mirra -sarjallaan. Alkuvuodesta kauppoihin ennättänyt Dave Mirra Freestyle BMX 2:n GBA-versio oli häpeämätön Tony Hawk -kopio, mutta erittäin laadukas sellainen. Nyt julkaistu Gamecube-painos ei sen sijaan pysty edes haastamaan nimekkäämpää kilpailijaansa. Pelistä nimittäin puuttuu lähes tyystin kaikki se, mikä on tehnyt Activisionin extreme-peleistä viime vuosien aikana niin suosittuja.
Pelityypin peruskonseptia Acclaim ei ole lähtenyt muuttamaan. Pelaaja valitsee tässäkin pelissä alter egokseen yhden BMX-pyöräilyn suurista nimistä ja lähtee tekemään erilaisia temppuja varsin laajan areenan tarjoamissa puitteissa. Jokaisessa kentässä on suoritettavana nippu sekalaisia tehtäviä, jotka antavat pelaajan toilailuille ainakin jonkinlaiset suuntaviivat. Tony Hawkista poiketen näitä tavoitteita ei ole yhtä aikaa avoinna kymmentä, vaan ne täytetään asteittain vaikeutuvina neljän tehtävän kokoisina ryppäinä. Ratkaisu on hieman ärsyttävä, sillä osa tavoitteista on syystä tai toisesta varsin hankalia täyttää, jolloin ne voivat pysäyttää pelaajan etenemisen pitkäksi aikaa. Samoja paikkoja joutuu siis sahaamaan pitkään ennen kuin onneaan pääsee kokeilemaan pelin myöhemmissä kentissä. Toisaalta pelistä löytyy tekemistä niin valtavasti, että yksinpelissäkin riittää viilattavaa useamman viikon ajaksi.
Mittavan yksinpelin rinnalle on kehitetty peräti kolmetoista erilaista moninpeli-moodia. Jaetulla ruudulla pelissä ei kuitenkaan päästä kisaamaan, vaan kaikki vaihtoehdot on toteutettu vuorottelu-periaatteella. Suurimmassa osassa moodeista kilpaillaan siitä, kumpi pystyy tekemään pidemmän grindin, korkeamman hypyn tai keräämään eniten pisteitä. Tästä kaavasta poikkeaa oikeastaan vain hauska B-M-X -moodi, jossa jälkimmäisen pelaajan on yritettävä toistaa ensimmäisen pelaajan tekemä temppu täsmälleen samalla tavalla. Epäonnistumisesta palkitaan yhdellä B-M-X -kirjaimella ja kisan häviää se, jolla on ensiksi kaikki kolme kirjainta koossa.
Temppuvalikoima tarjoaa mukavia yllätyksiä myös extreme-pelejä enemmän pelanneille. Mukana on kohtuullisen laaja kirjo erilaisia hyppyjä ja grindeja, joiden lisäksi taitojaan voi kokeilla mm. yhdellä pyörällä ajamisen kanssa. Homman suola on kuitenkin mahdollisuus muokata yleisempiä perustemppuja X-napin avulla. Yksinkertaisenkin hypyn voi yhdellä painalluksella muuttaa selvästi vaikeammaksi, kun pyöräilijä ottaa kesken loikan yhden tai molemmat kätensä irti tangosta. Temppuja voi tuttuun tapaan myös ketjuttaa ja yhdistellä varsin vapaasti. Pitkien yhdistelmien merkitys on kuitenkin selvästi vähäisempi kuin pelityypin edustajissa yleensä, sillä kentissä keskitytään lähinnä monipuolisten ja näyttävien haasteiden antamiseen.
Valtavan temppuarsenaalin soveltaminen käytäntöön ei kuitenkaan onnistu Dave Mirra 2:ssa ilman hampaiden kiristelyä. Pelin kontrollit eivät nimittäin toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Pyöräilijät eivät aina reagoi ohjaimen painalluksiin, joten temppujen tekeminen on pientä arpapeliä. Omalta osaltaan tähän vaikuttaa se, että monimutkaisimpien variaatioiden löytäminen vaatii useampia painalluksia ja tattiohjaimen pyöräytyksiä, mutta pelituntuma on silti hieman hukassa. Jotakin on nimittäin vialla silloin, kun rampista tai altaasta poistuminen ei onnistu läheskään aina, vaan pyöräilijä saattaa sen sijaan päätyä hyppäämään kohden korkeuksia. Ongelma ei ole järin suuri, mutta kuitenkin riittävä häiritsemään pelaamista jonkin verran.
Tony Hawkiin tottunut selkäydin vaatii myös oman aikansa oppiakseen BMX-pyörän vaatiman vauhdinoton salat. Ensimmäisillä pelikerroilla taakse päin etenevä pyörä houkuttaa nimittäin vetämään ohjaimen tattia alaspäin, mutta takaperoisen polkemisen sijaan tämä aktivoi kulkupelin jarrut. Pelaajan elämää hankaloittaa myös kamera, joka on ilmeisesti kiinnitetty ohjattavaan pyörään jonkinlaisen kuminauhan avulla. Kuva nimittäin seuraa virtuaalipyöräilijää hieman laiskasti jääden aina välillä hetkeksi piiloon kulmien ja muiden esteiden taakse.
Kenttäsuunnittelu on tasoltaan varsin keskinkertaista. Useimmat pyöräilyalueet ovat suhteellisen ehjiä kokonaisuuksia, joissa on mukana kaikki tarpeellinen, mutta mitään todella kekseliästä niissä ei juurikaan näy. Pientä mielikuvituksettomuutta suurempi ongelma on kuitenkin kenttien valtava koko. Pelialueet on nimittäin moninkertaisia esimerkiksi Tony Hawk -sarjassa nähtyihin verrattuna. Tämä luo mukavan tunteen temppuilun vapaudesta, mutta aiheuttaa myös muutamia hieman ärsyttäviä ongelmia. Kenttätavoitteissa määriteltyjen esineiden ja tiettyjen temppupaikkojen löytäminen suurelta alueelta vie nimittäin toisinaan kiusallisen paljon aikaa. Helpotusta tähän ongelmaan tuo onneksi se, että oikeat kohdat alkavat vilkkua vihreinä pelaajan lähestyessä niitä. Efekti on varsin tökerön näköinen, mutta tekee pelaamisesta huomattavasti mukavampaa.
Tämä karkeahko graafinen tyyli leimaa peliä yleisemminkin. Se jää niin tekstuurien kuin hahmojen ja ympäristön mallinnuksen tarkkuudessakin selvästi jälkeen parhaista Gamecuben julkaisupeleistä. Animaatiossa on sentään hieman potkua, joskin useimmat kaatumiset näyttävät melkoisen huvittavilta. Pyöränsä päältä lentävät virtuaali-extremistit muuttuvat ilmeisesti jonkinlaisiksi törmäysnukeiksi, joiden veltot raajat taipuvat ja kääntyvät vähän joka suuntaan. Pientä löysäilyä on huomattavissa myös musiikkipuolella, joka yrittää seurailla pelityypin vakiintunutta linjaa. Tavoitteessa onnistutaan vain puolittain, sillä huomattava osa taustabiiseistä ei pysty luomaan sellaista tunnelmaa kuin extreme-peleissä yleensä.
Dave Mirra Freestyle BMX 2 ei sinänsä ole mikään hirvittävän huono peli, mutta epäonnekseen sillä on vastassaan aivan liian kovia kilpailijoita. Hieman hukassa oleva pelituntuma, eksymistä aiheuttavat kentät ja puolihuolimaton viimeistely nakertavat kokonaisuutta sen verran paljon, etteivät ovela temppusysteemi ja valtavan laaja uramoodi riitä nostamaan peliä mestareiden tasolle. BMX-pyöräilyn nälkään Dave Mirra 2 tarjoaa paljon purtavaa, mutta yksittäistä extreme-peliä etsiville Tony Hawk 3 on huomattavasti varmempi valinta.