Jo ennen ilmestymistään Crysis on pysynyt otsikoissa. Lähinnä pelin uskomattoman upea ulkoasu on herättänyt pelitoimittajien mielenkiinnon. Graafinen loisto ei kuitenkaan ole hyvän pelin tae.
Siksi onkin ilo todeta, että Crysis on enemmän kuin pelkkä grafiikkademo. Sen pelattavuus, tunnelma ja elinikä luovat pohjan huipputason räiskinnälle.
Yksinpeliseikkailu alkaa tilanteesta, jossa pelaaja lähetetään paratiisisaarelle pelastamaan tiedemiespoppoota pohjoiskorealaisten kynsistä. Lähitulevaisuuteen sijoittuva seikkailu saa kuitenkin pian yllättäviä käänteitä, kun joku – tai jokin – pistää paloiksi niin jenkkisotilaat kuin korealaiset pahiksetkin.
Valinnan vapaus on merkittävä elementti Crysisissä. Eteneminen ei ole putkijuoksua, vaan pelaaja voi siirtyä paikasta toiseen varsin vapaasti. Lisäksi sankarillamme on päällä nanopuku, joka antaa käyttöön monenlaisia erikoisvoimia, kuten näkymättömyyden ja yli-inhimillisen nopeuden. Esimerkiksi näkymättömyys kuluttaa puvun voimia, joten sitä ei voi käyttää jatkuvasti, mutta erilaiset ominaisuudet tuovat peliin uskomattoman määrän taktikoinnin mahdollisuuksia.
Crysisin komea ulkoasu ei rajoitu pelkästään komeisiin pintoihin ja efekteihin. Myös fysiikkamoottori tekee maailmasta ainutlaatuisen. Pelaaja voi poimia käytännössä minkä tahansa vähänkään autoa pienemmän esineen ja puut kaatuvat tulitaisteluiden rytkeessä. Kun elokuvamainen meininki yhdistetään vielä kunnon asenteella varustettuun äänimaailmaan, on tunnelma tiiviimpää kuin teollisuuskeittiön lihapullat.
Komea ulkoasu ja erinomainen fysiikkamoottori vaativat kuitenkin veronsa. Crysisin realistiset laitevaatimukset ovat sen verran korkealla, että mikäli kotoa ei löydy vähintään 3GHz-prosessorilla ja kunnon näytönohjaimella varustettua juhtaa, on parempi jättää Crysis kauppaan. Muussa tapauksessa mars mars kohti lähintä pelikauppaa, eurot tiskiin ja Crysis koneeseen.
Tuomio:
Häikäisevä räiskintä
