Game Boy Advance näyttää synnyttäneen pelimarkkinoille melkoisen nostalgiabuumin. Klassisten pelikonsoleiden teknologian kannettavaan muotoon puristava laite on nimittäin tarjonnut pelintekijöille erinomaisen mahdollisuuden herätellä henkiin vanhoja pelisarjoja ja -tyyppejä. Pelitalot ovatkin tarttuneet tähän tilaisuuteen kiitettävällä innolla ja tuloksena on ollut muutamia varsin miellyttäviä GBA-pelejä. Kaikkien trendien uudelleen keksiminen ei kuitenkaan olisi ollut pakollista. Esimerkiksi Midwayn uuden Cruis’n Velocity -pelin parissa tulee nimittäin väistämättäkin mieleen, että keskinkertaiset autopelit olisi voinut suosiolla jättää pelihistorian pölyisiin arkistoihin. Huonoiksi peleiksi näitä aina samalla persoonattomalla kaavalla toteutettuja pakkauksia ei voi suoranaisesti väittää, mutta pelikokemuksena ne tapaavat olla melkoisen yhdentekeviä.
Tarjolla olisi siis tuttua kauraa vieläkin tutummassa muodossa. Cruis’n’ Velocity on ajopeli, jossa huristellaan erilaisilla autoilla vaihtelevia ratoja pitkin ja tavoitteena on tietenkin tulla maaliin ennen muita kilpailijoita. Tällä kertaa lähestymistapa on etäisen realistinen eli tarjolla ei ole leijuvia autoja tai tuliaseita, vaan ajokkien ainoa erikoisominaisuus on niihin asennettu turbo. Tärkeintä on siis ajotaito ja ratojen tuntemus, ei niinkään ylimääräisten temppujen hallitseminen.
Näin kliseisten ajopelien välillä paremmuuden ratkaisee yleensä kaksi asiaa: monipuolisuus ja pelituntuma. Näistä ensimmäisen suhteen Cruis’n Velocity edustaa hyvää keskiluokkaa. Tarjolla 14 erilaista rataa ja 11 toisistaan selvästi poikkeavaa ajoneuvoa. Kun suurin osa radoista ja puolet ajokeistakin on aluksi lukittu, niiden avaamisessa riittää puuhaa muutaman tunnin peli-ilon takaamiseksi. Erilaisia pelimoodeja paketti olisi sen sijaan kaivannut lisää. Aluksi valittavana on nimittäin vain cup-kilpailu, vapaamuotoinen ajelu sekä moninpeli. Kolmivaiheisen cup-koitoksen läpäisemällä käyttöönsä saa vielä mestaruuskisa-moodin, mutta sekin tarjoaa valitettavasti vain samaa radan kiertämistä hieman toisenlaisessa paketissa. Moninpelikin jää varsin torsoksi viritelmäksi, sillä kavereitaan vastaan pääsee kisaamaan ainoastaan, jos jokaiselta pelaajalta löytyy oma pelikasetti.
Pelituntuman suhteen olisi myöskin voinut hieman parantaa, vaikka ohjattavuus onkin perusteiltaan täysin kunnossa. Autot kiihtyvät ja jarruttavat uskottavasti, tottelevat ristiohjaimen painalluksia kohtuullisesti ja tulevat mutkiinkin renkaat mukavasti vinkuen. Päänsärkyä aiheuttaa sen sijaan etenkin radoilla navigoiminen, sillä epäselvän grafiikan vuoksi mutkien ja reittien arvioiminen on paikoitellen kiusallisen vaikeaa. Joillakin radoilla pahimmat paikat onkin viisasta ajaa toisen kilpailijan perässä, jolloin yllättävät mutkat eivät pääse häiritsemään. Oman lisänsä tähän ongelmaan tuo myös se, että radoista ei ole saatavilla minkäänlaista karttaa tai edes nuolia, jotka kertoisivat mihin suuntaan seuraava mutka kääntyy.
Sen verran urheiluhenkeä Cruis’n Velocityn tekijätiimiltä on sentään löytynyt, että pelin tekoäly on suhteellisen reilu ja onnistuu välttämään monissa vastaavissa peleissä esiintyvät sudenkuopat. Niinpä kaikki autot lähtevät kisaan samalta viivalta, törmäileminen vaikuttaa myös muihin ajoneuvoihin ja kilpailuiden voittaminen pelkästään ajamalla on täysin mahdollista. Muiden autojen valitsemat ajolinjat ovat tosin melkoisen mielikuvituksettomia, joten mitään tiukkoja ohituskamppailuita pelissä ei nähdä.
Teknisellä puolella peli on hieman ponneton esitys, mikä johtunee heikosta pelimoottorista. Sen piirtämä grafiikka on nykivää ja etenkin taustojen suhteen ikävän suttuisen näköistä. Pelin ratoja on sijoitettu esimerkiksi Marsiin ja Las Vegasiin, mutta niiden suunnittelun aikana mielikuvitus on selvästi palanut säästöliekillä. Varsinkin kliinisen näköisten tunneleiden ylenmääräinen käyttö syö kilpailuiden uskottavuutta melkoisesti.
Lyhyesti sanottuna Cruis’n Velocity on erittäin keskinkertainen pelikokemus. Sen suunnittelussa ei ole käytetty tippaakaan mielikuvitusta, vaan pelintekijät ovat turvautuneet kaikessa vanhoihin ratkaisuihin. Ratoja ja ajoneuvoja paketista löytyy kohtuullinen määrä ja pelattavuuskin on pohjimmiltaan kunnossa, mutta itseään toistavat pelimoodit ja karkeahko moottori syövät peli-ilon melkoisen nopeasti. Mikään kelvoton peli Cruis’n Velocity ei ole, mutta ajopeli-nälkään GBA:lta löytyy paljon parempiakin vaihtoehtoja.