Capcomin tuorein Playstation 2 -julkaisu Crimson Tears yrittää näyttää roolipeliltä, mutta on pohjimmiltaan varsin suoraviivainen toimintapeli. Sen pääosassa on kolme eläviksi aseiksi muutettua ihmistä, jotka alkavat tutkia Tokiota kohdannutta outoa onnettomuutta. Vaikka naispuoliset sankarit onkin puettu sangen mauttomiin vaatteisiin, hahmosuunnittelu on pelin onnistunein osa-alue. Kolmikon jäsenet eroavat toisistaan selvästi niin taistelutyylinsä kuin persoonallisuutensakin suhteen.
Muuten pelissä on vain vähän intoilemisen aihetta. Sen tapahtumat keskittyvät ulottuvuuslabyrinteiksi kutsuttuihin luolastoihin, joissa sankarit käyvät kurittamassa vihollisia ja väistelemässä ansoja. Koska jokainen sokkelo on läpäistävä kerralla ennen seuraavaan siirtymistä, jokaisessa niistä käydään useaan otteeseen. Luolastojen monotonisuuden vuoksi tämä alkaa kyllästyttää nopeasti.
Kehitystiimi on yrittänyt pelastaa tekeleensä parilla yksinkertaisella kikalla. Kohtuullisen vapaasti kehitettävät hyökkäyssarjat kuitenkin kompastuvat siihen, että vaihtoehtojen välillä ei ole mitään oleellista eroa. Esineiden muokkaamista puolestaan haittaavat sille asetetut tiukat säännöt, joiden vuoksi järkeviä valintoja voi tehdä hyvin harvoin.
Crimson Tears ei toimi kunnolla edes suoraviivaisena toimintapelinä. Tästä pitävät huolta moninpelin puuttuminen ja harvinaisen laiskasti raahaava kamera. Niinpä tulokas jääkin parista kiinnostavasta elementistään huolimatta keskinkertaisen alelaarilöydön asteelle.
