Cricket 2002

08.02.2002

Kaikkeen sitä peliarvostelija joutuukin. Juuri muuta en osannut ajatella, kun kouraan lyötiin Electronic Artsin uusi krikettipeli. Enpä nimittäin voi sanoa koskaan ymmärtäneeni tätä brittiläisen imperiumin kuningaslajia erityisen hyvin. Pelipaketti oli muillekin arvostelijoille sen verran hämmentävä kokemus, että se herätti toimituksessa enemmän huomiota kuin muutamat PS2:n tuoreimmat hittipelit joulun alla. Koepelien jälkeen kuitenkin paljastui, että kuoren alla piili itse asiassa varsin mainio krikettipeli. Sen pahin ongelma taitaakin olla se, että kriketti ei yksinkertaisesti ole urheilulaji, joka jaksaisi ainakaan suomalaista peliyleisöä kiinnostaa paria uteliaisuudesta pelattua koepeliä kauempaa.

Koska kotimaisten peliharrastajien keskuudessa kriketti ei taida olla kovin tunnettu peli, lyhyt esittely lienee aluksi paikallaan. Kyseessähän on pallopeli, jossa kaksi yhdestätoista pelaajasta koostuvaa joukkuetta ottaa mittaa toisistaan. Ottelut käydään pyöreällä kentällä, jonka keskellä on noin kymmenen metrin mittainen syöttöalue. Tämän alueen molempiin päihin on pystytetty kolmen kepin muodostamat hilat.

Ottelutapahtumien suhteen avainasemassa ovat syöttäjät ja lyöjät. Lyöntivuorossa olevan joukkueen tehtävänä on suojella hiloja syöttäjän heittämiltä palloilta ja kerätä juoksuja. Näiden tekeminen onnistuu lyömällä pallo pois lyöntialueelta ja juoksemalla hilojen väliä mahdollisimman monta kertaa ennen kuin syöttövuorossa olevan joukkue ehtii palauttaa sen takaisin syöttäjälle. Lisäksi juoksuja kertyy tilille syöttäjän virheistä ja kentän ulkopuolelle suuntautuneista lyönneistä.

Syöttövuorossa oleva joukkue yrittää puolestaan polttaa kaikki vastapuolen lyöjät. Tämä onnistuu kaatamalla lyöjien vartioimat hilat joko suoraan syötöstä tai pallolla lyöjien juostessa hilojen väliä juoksujen toivossa. Lisäksi suoraan ilmasta otettu koppi lähettää lyöjän suihkuun. Koska lyöjiä on kentällä kerrallaan kaksi ja joukkueessa on yhteensä yksitoista pelaajaa, syöttäjien on onnistuttava polttamaan kymmenen lyöjää ennen pelivuoron vaihtumista.

Tavallisessa krikettiottelussa kummallakin joukkueella on käytettävissään kaksi lyöntivuoroa. Koska peli ei ole parhaimmillaankin kovin kiihkeätempoinen, ottelut voivat kestää kirjaimellisesti päiviä. Kansainvälisiin otteluihin on yleensä sovittu viiden päivän takaraja. Mikäli molemmat joukkueet eivät siihen mennessä ole ehtineet pelata molempia lyöntivuorojaan, ottelu julistetaan ratkaisemattomaksi. Iltapäiväteetään kentällä juovat pelaajat eivät siis ole pelkkää piruilua, vaan täyttää todellisuutta. Ulkokenttä-pelaajilla onkin tosin hyvin aikaa ottaa aurinkoa ja juoda useampikin teekupillinen. Hyvällä onnella pallo ei nimittäin satu heidän kohdalleen kuin kerran päivässä.

EA Sportsin kehittämässä Cricket 2002:ssa pelaajan vastuulle on uskottu sekä syöttö- että lyöntipeli. Molemmat on toteutettu varsin monipuolisesti ja sikäli kuin minä mitään ymmärrän, mukana ovat kaikki kriketin tärkeimmät hienoudet. Eri tyyppiset syöttäjät heittävät selvästi erilaisia pomppuja ja kierteitä, joilla lyöjät olisi tarkoitus yllättää. Näiden käyttäminen vaatii hieman totuttelua ja harjoittelua, sillä väärän syötön heittäminen väärään paikkaan takaa yleensä vastapuolelle muutaman juoksun. Itse syöttäminen hoidetaan analogisen tikun ja nappien yhteispelillä. Ensin pelaajan on tikun avulla valittava suurin piirtein paikka, jossa hän haluaa pallon pomppaavan ensimmäisen kerran maasta. Sen jälkeen syöttö lähetetään matkaan napin painalluksella. Syöttäjän tyylistä ja valitusta napista riippuu se, millainen heitto lyöjää kohden lähtee.

Lyöntipeli tarjoaa puolestaan runsaan valikoiman erilaisia tapoja reagoida kohden lentävään pelivälineeseen. Kriketin taktiikkaan kuuluvat erilaisten lyöntien lisäksi mm. sellaiset yksityiskohdat kuin pelaajan sijoittuminen ja kokonaan lyömättä jättäminen. Jälkimmäisestäkin heruu nimittäin pisteitä, mikäli osaa olla heiluttamatta mailaansa silloin, kun syöttö on väärä.

Yksityiskohtaisesta ja ilmeisesti varsin realistisestakin toteutuksestaan huolimatta Cricket 2002:n tarjoama pelikokemus on melkoisen puiseva. Kolikonheiton tuloksesta riippuen pelaajan on ensin syötettävä vähintään useita kymmeniä, pahimmillaan satoja kertoja saadakseen poltettua vastapuolen lyöjät. Sen jälkeen siirrytään lyöntivuoroon, jossa sama toistuu toisin päin. Kuten arvata saattaa, lopputuloksena ei ole erityisen mielenkiintoinen tai pitkäikäinen peli.

Teknisesti Cricket 2002 on EA Sportsin tyyliin toteutettu varsin tyylikkäästi. Pelkkien syöttöjen ja lyöntien lisäksi ottelutapahtumia maustetaan myös eloisasti animoitujen pelaajien liikkeillä, silloin tällöin näytettävillä hidastuksilla, sopivan rauhallisella selostuksella ja erilaisilla yleisnäkymillä pelikentältä. Tämä verkkainen leikkaustahti ja erilaiset välipätkät sopivat krikettiin hyvin ja siirtävät sen tunnelman yllättävänkin hyvin kotisohvalle. Kriketin erittäin rauhallisen tahdin huomioon ottaen on tietysti hieman kyseenalaista, kuinka hyvä asia tämä oikeastaan on.

Luultavasti pienemmästä kohderyhmästä johtuen pelimoottoriin ei ole kiinnitetty aivan yhtä paljon huomiota kuin vaikkapa Maddenissa. Tämä näkyy esimerkiksi muutaman sentin pelikentän yläpuolella levitoivissa pelaajissa. Kokonaisuutena pelimoottori tuottaa kuitenkin tv:n ruudulle erittäin siistiä jälkeä ja on muutenkin suunniteltu varsin hyvin. Pelattavuuden suhteen ongelmia aiheuttaa ainoastaan hieman holtittomasti heiluva tähtäysrengas. Muuten katatonisen pelikokemuksen tielle ei nouse mitään merkittäviä häiriötekijöitä.

Krikettipelinä Cricket 2002 on varmasti hyvin tehty ja monipuolinen tapaus. Taktisia vaihtoehtoja pääsee säätämään mielensä mukaan ja sekä lyönti- että syöttöpeli on hoidettu toimivasti. Tämä laadukkuus ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kriketti on loppujen lopuksi erittäin tylsä peli. Satunnaiselle pelaajalle Cricket 2002:sta ei ole iloa edes kuriositeettipelinä, sillä sen pelaaminen vaatii kriketin ymmärtämistä. Peliä voikin suositella ainoastaan tämän urheilulajin ystäville, jotka saavat siitä varmasti paljon irti. Muiden kannattaa tyytyä korkeintaan tuijottamaan pelipakettia hämmentyneinä ja ihmettelemään, miksi tästäkin lajista on viitsitty vääntää konsolipeli.

Lisää luettavaa