Naughty Dogin hurtit hurtat nuuhkivat uusia tuulia pian ilmestyvässä Jak & Daxterissa, mutta pajan nimekkäin luomus jatkaa voitokasta hittiputkeaan muiden tassuissa. Sonyn epävirallinen maskottieläin Crash Bandicoot on nyt vapaata riistaa, kun pussimäyrän uusimmat sompailut ilmestyvät lähitulevaisuudessa myös Xboxille ja Nintendon ihmekuutiolle. Mehevän kart-kisailun ja mahalaskunomaisen party-pelin jälkeen viestikapulan saava brittitiimi Traveller�s Tales palauttaa hyperaktiivisen tasopompintasankarin oikeaan elementtiinsä. Wrath of Cortex palauttaa oranssin pussihukan takaisin juurilleen tyylipuhtaasti, mutta ikävän rutinoitunein ottein.
Wrath of Cortexissa takkiinsa saaneet arkkikonnat punovat tohtori Cortexin johdolla uutta juonta, tavoitteenaan hävittää hyperaktiivinen vihollisensa maan pinnalta neljän elementtivoiman avulla. Suunnitelmien välikappaleena ärähtelee muskelikimppu Crunch, geenimanipuloitu superpussimäyrä. Kun pakolliset juonikuviot on väkinäisesti alustettu, Crash päästetään tuttuun elementtiinsä. Viisihaaraisen keskushuoneen eri kolkille jakautuvat kentät noudattavat tuttua perusrakennetta. Hukka etenee vuoroin sivu- ja syvyyssuunnassa keräten laatikoissa lymyävät lisävoimat parempaan talteen. Lisäelämät, Wumpa- hedelmät ja vahingoilta suojaavat Aku-Aku-maskit ovat mukana, samoin bonuskentät, joissa lisävoimien runsaudensarvi odottaa kahmijaansa. Crash tuntuu samalta, kuulostaa samalta ja näyttää samalta kuin pleikkarilla.
Bandicootin liikearsenaali on kakkosesta tuttu ja Crash 3:n tapaan erikoistaidot aktivoidaan yksitellen pomohirviöt nujertamalla. Ensin aktivoituu hipsiminen, jolla nitrokollit voi ohittaa, jopa ylittää turvallisesti. Myöhemmin liikevalikoima laajenee tuplapompulla, hurrikaanipiruetilla ja singolla. Bandicootin universumiin kuuluvat edelleen tiiviisti myös moninaiset kulkuneuvot ja härvelit. Työläät jeeppiosuudet ovat kovin vaatimattomia Crash 3:n hurjien moottoripyöräkaahailujen rinnalla. Myös tekijät näyttävät noteeranneen ongelmat ja vaivalloisten ajopelien osuutta onkin viisaasti karsittu.
Vedenalaisissa tehtävissä kamera näyttää enemmän kenttää Crashin takana kuin edessä, jolloin esteet on otettava vastaan puolisokkona. Polskuttelua hankaloittavat entisestään kauniit, mutta pelinäkymän tämän tästä tukkivat leväkasvustot. Uutena kulkupelinä sukellustehtävissä esitellään syvyyspommein ja torpedoin varustettu sukelluskello. Loppupuolen kentissä Crash pujahtaa Aliensista lainatun lastausrobotin ohjaimiin ja saa käpäliinsä entuudestaan tutun Wumpa- singon. Välillä singahdetaan taivaalle ilmasotaan tuhoamaan Cortexin ilmavia kätyreitä. Hilpeiden ilmataistelujen ympärille voisi rakentaa kokonaan oman pelinsä.
Samaan aikaan kun Naughty Dog on luonut Jak & Daxterissa kitkattomasti aukenevan, laajan pelimaailman, Crash on jämähtänyt minuutiksi pelin keskeyttäviin latausruutuihin ja tiukan suoraviivaisille esteradoille. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta peli noudattaa Naughty Dogin lanseeraamia kaavoja, eikä edes pyri laajentamaan tuttua perusrunkoa uusilla pelitekniikoilla. Ainoa aidosti tuore oivallus ovat tasoltaan vaihtelevat kentät, joissa lasikuulan sisään suljettu Crash joutuu taiteilemaan reittien läpi kuulaa rikkomatta. Uudistuksia on vähän, eikä Wrath of Cortexia oikein jaksa nuohota samalla innolla kuin Naughty Dogin jatko-osia pleikkarilla, joista kumpikin toi merkittäviä laajennuksia pelien perusmekaniikkaan. Traveller’s Talesin tekemät muutokset ovat minimaalisia, mutta niiden tasoon nähden on ehkä sittenkin parempi, ettei pussihukan seikkailuja lähdetty tätä enempää torpedoimaan.
Ennen kaikkea Wrath of Cortex on graafisen tietotaidon osoitus Traveller�s Talesilta, joka on kerta kerran jälkeen osoittanut taitonsa luoda jos ei muuta, ainakin silmää miellyttäviä pelikokemuksia. Tasaisen vauhdikkaasti ruudulle vierivät maisemat ovat pirtsakan värikkäitä ja tarkoin tekstuurein koristeltu. Alkuperäisten seikkailujen ilme ja väriloisto on vahgittu osuvasti. Samaa ei voi sanoa musiikista, jossa Naughty Dogin rytmikkäät sävelet ovat vaihtuneet vähemmän lennokkaisiin nuotteihin. Tutut teemat toki kuuluvat taustalla, mutta uusi materiaali ei hurmaa yhtä täysivaltaisesti kuin aiempien Crashien rento musisointi.
Wrath of Cortexille on vaikea antaa yleispätevää tuomiota. Ensikertalaisiin peli kolahtaa varmasti samoin kuin Crash aikoinaan ja on oivallinen valinta pukinkonttiin perheen pienimmille ja miksei varttuneemmallekin tasoloikkafanille. Crashien parissa ei ole koskaan joutunut häpeämään pelaavansa lasten pelejä. Bandicoot-veteraanien kannattaa kuitenkin varautua siihen, ettei peli tarjoa joulunpyhien yli viihdyttävää pelikokemusta. Ainakaan yhtä viehättävää kuin edelliset Crashit.