Crackdown on yksi alkuvuoden odotetuimmista pelijulkaisuista, eikä suotta: sen takana on David Jones, jonka käsistä lähtivät myös Lemmingsin ja alkuperäisen Grand Theft Auton kaltaiset pelit. Ja kun tarjolla on peli, jossa pelataan supervoimaisia poliiseja, aiheesta on helppo innostua. Crackdownin superagentit heittelevät autoja, hyppivät talon katolta toiselle ja räjäyttelevät puoli katua kerrallaan.
Heti aluksi on syytä esitellä Crackdownin ehdottomasti paras ominaisuus: kolmeen sektoriin jaettu Pacific Cityn kaupunki. Jokaisella sektorilla riehuu oma rikollisjenginsä, ja pelaajan ohjaaman agentin tehtävä on siivota ne yksi kerrallaan. Kaupunki on leveä ja korkea, ja jokainen rakennus on ainutlaatuinen.
Loikkimiskykynsä avulla agentti liitää halki ilman, hakien kädensijoja ikkunanpielistä ja ties mistä ulokkeista. Korkeimmatkin katot ovat tavoitettavissa, kunhan pelaaja vain löytää oikean reitin. Kiipeily on todella hauskaa puuhaa, ja pelistä kuluukin merkittävä osa vain kaupungilla kirmatessa. Kuten hahmon muutkin kyvyt, loikkimiskyky parantuu pelin edetessä. Niinpä pelin loppuvaiheessa hahmo loikkii vaivatta kymmenien metrien päähän – ja potkaisee henkilöauton yhtä pitkälle.
Mitään erillisiä tehtäviä ei ole, vaan pelaaja saa siivota kaupunkia vapaasti. Niinpä agentti voi ampaista suoraan pahimman vihollisen pääpomon kurkkuun vaikka heti pelin aluksi. Se ei kuitenkaan luultavasti onnistu, sillä pahiksilla on aluksi aivan liikaa aseita ja lisäjoukkoja. Rikollisjengien valtarakenteita täytyy ensin järkyttää.
Jos agentti esimerkiksi tipauttaa vihollisjengin ajoneuvoista vastaavan tyypin, jengin autovalikoima heikkenee. Aseista vastaavan kaverin kimppuun käyminen johtaa vastassa olevien tykkien tason merkittävään romahtamiseen. Kun jengin kouluttaja saa maistaa lain pitkää oikeaa suoraa, lisäjoukotkin alkavat rauhoittua. Lopulta pääpomo alkaa olla niin heikossa hapessa, että hyökkäys on realistinen vaihtoehto.
Valitettavasti peli ei kuitenkaan kanna koko matkaa. Kaikki jengit on siivottu parissa illassa, eikä sen jälkeen jää juuri mitään mielekästä tekemistä. Onneksi peli saa uutta potkua yhteistyötilassa, jossa kaveri voi liittyä mukaan taistoon Xbox Liven tai järjestelmälinkin kautta. Yhteistyössä pelin pelaa mieluusti läpi toisenkin kerran.
Tuomio: Hauska, muttei aivan odotuksen arvoinen räiskintäpeli
