(Kuva: Hidden Path / Counter-Strike: Global Offensive)
Reilun vuosikymmenen ikäinen räiskintäklassikko Counter-Strike tiivistyy siihen, että kaksi tiimiä yrittää lahdata toisensa hyvin suunnitelluissa kentissä. Peli kieltäytyy uudistamasta peruskonseptiaan, mutta on silti edelleen yksi maailman suosituimmista peleistä.
Kaiken ytimessä on armottomuus, sillä kyse on puhtaasta taitopelaamisesta. Peli ei helli pelaajiaan tappoputkista saatavilla kikoilla tai kokemuspisteillä ja lisäkyvyillä. Mikä parasta, jos kuolee ei pääse takaisin kentälle vaan jää seuraamaan haamuna sivusta miten lopputiimi pärjää.
Nopeus on valttia, sillä se määrittelee kuka ehtii parhaisiin asemiin. Suin päin säntäämällä kuitenkin pääsee hengestään, joten hiiviskely on hyvä vaihtoehto. Koska rekyyli nakkaa ammukset mihin sattuu, tarkkuudella ja maltillisesti ammutuilla purskeilla on aina paikkansa. Ja jos ei kommunikoi tiimin kanssa, huomaa pian olevansa yksin keskellä vihollisen vyörytystä.
Global Offensive päivittää peliveteraanin grafiikat ja lisää pakettiin muutaman uuden kentän sekä pari pelityyppiä.
Uudet pelitilat eivät juuri säväytä: Arms Race vaihtaa tiukan tiimityön sooloilevaan verilöylyyn. Demolition-pelityyppi antaa perinteisille pomminpurkuoperaatioille lisää potkua – tilaa on vähemmän ja asepäivitykset ansaitaan tapoilla. Kumpikin pelityyppi karsii taktisia mahdollisuuksia.
On helppo ymmärtää, miten näin kova yhdistelmä tiukkaa pelattavuutta ja loistavaa karttasuunnittelua on jaksanut kannatella peliä. Global Offensiven heikkous on uutuuksien vähäisyys: jos peli on jo tuttu, ei Global Offensive tarjoa mitään ostamisen arvoista. Muiden sen sijaan kannattaa ehdottomasti harkita peliä –
reilun kympin sijoitukselle saa harvoin näin hyvää vastinetta.
On tärkeää tehdä ero Global Offensiven konsoliversioiden ja PC-version välillä. PC:llä Global Offensive on nannaa, mutta konsolilla sitä ei voi kuin haukkua. Grafiikka on susirumaa, animaatio takkuilee ja pelaaja kärsii jatkuvasti verkkoviiveestä. Tiimit ovat pieniä, ja ohjailtavuuskin kömpelöä.
ARVOSTELIJA
JORI VIRTANEN
PLUSSAT
TAKTIIKAN TARVE
KUOLLEET PYSYVÄT KUOLLEINA
KENTTÄSUUNNITTELU
MIINUKSET
VÄHÄNLAISESTI MITÄÄN UUTTA
KONSOLIVERSIOT PUHDASTA PETTERSONIA
PÄÄSTÖTODISTUS
Peliklassikko saa toimivan kasvojenkohotuksen.