Ensimmäinen Cossacks-peli menestyi aikoinaan erinomaisesti. Nyt se on saanut seuraajan Napoleonin sotiin keskittyneen jatko-osan muodossa.
Tulokas suhtautuu sotimiseen astetta vakavammin kuin useimmat reaaliaikanaksuttelut. Suoraviivaisesta ”hakkaa päälle” –mentaliteetista ei ole yleensä mitään hyötyä, vaan pelaajan on keskityttävä strategian suunnitteluun. Siinä on otettava huomioon mm. kulkureitit ja erilaisten muodostelmien vaikutukset.
Kovin raskaasta tai tinkimättömän realistisesta strategiapelistä ei kuitenkaan ole kyse. Maalaisjärjellä ja muutaman perusasian soveltamisella selviää pitkälle. Tähän vaikuttaa myös osittain pelin tekoäly, joka kärsii parista ikävästä ongelmasta. Pelaajan omat joukko-osastot ovat täysin kykenemättömiä puolustamaan itseään edes joutuessaan suoran hyökkäyksen kohteeksi. Tekoälyn joukot vastaavasti pysähtyvät toisinaan täysin järjettömiin paikkoihin, kuten keskelle vihollisten parasta tulilinjaa.
Näitä toilailuja ihmetellään parin soolopelimoodin puitteissa. Sujuvasti taistelusta toiseen etenevä kampanjamoodi on mukavaa pelattavaa. Koko Euroopan valloitukseen keskittynyt sota on sen sijaan liian pinnallinen ja yksioikoinen tuntuakseen palkitsevalta. Useimmat päätökset ovat melko triviaaleja ja monet yhteenotot tulee voitettua lähes vahingossa. Teknisesti hyvin toimivassa nettipelissä taistelut ovat tiukempia, mutta kokonaisuus tuntuu silti hieman köykäiseltä.
Toteutuksen ohkaisuus on koko Cossacks II:sta hallitseva teema. Sen vuoksi peliä ei voikaan suositella varauksettomasti, mutta kevyttä strategista purtavaa kaipaaville se on toimiva vaihtoehto.
