Viime vuoden lopulla pankin räjäyttänyt Company of Heroes on saanut jatko-osan, joka vie pelaajat takaisin toiseen maailmansotaan ja tuo taistelukentille kaksi uutta ryhmittymää – saksalaisten Panzer Eliten ja Brittien 2nd Armyn. Panzer Elite on nopeuteensa nojaava iskuryhmä, joka jyrää vihollisen nopeiden yksiköidensä avulla, kun taas britit nojaavat vahvaan jalkaväkeen sekä tykistöön, joka kylvää tuhoa kotona ja puutarhassa.
Company of Heroes: Opposing Fronts pitää sisällään ne kaikki strategiset mahdollisuudet, jotka erottivat alkuperäisen pelin kilpailijoistaan. Pelaajan on opittava rakentamaan tukevat puolustukset ja hyödyntämään maaston tarjoamia suojia hyökätessään. Uudet armeijat tuovat mukanaan myös paljon uusia taktisia kuvioita. Oman armeijan hallitseminen ei kuitenkaan ole ihan helppoa. Pelaamisen perusteet oppii kyllä nopeasti, mutta liikuteltavat tukikohdat ja monet muut pikkunäpertelyt vaativat jonkin verran kokemusta strategiapeleistä, mieluiten juuri alkuperäisestä Company of Heroesista. Monen liikkuvan osan takia peliä on vaikea kutsua aloittelijaystävälliseksi.
Opposing Fronts on myös teknisesti vaikuttava alkaen näyttävästä grafiikasta ja jatkuen äänimaailman kautta fysiikkamoottoriin. On vaikuttavaa katsoa ja kuulla, kuinka tankki jyrää tieltään lähes kaikki bussia pienemmät esteet. Maasto on muutenkin kovin hajoavaista sorttia. Käyttöliittymää olisi voinut suunnitella vielä hetkisen lisää, sillä nykyisellään monet asiat vaativat hieman liikaa keskittymistä itse nappien paineluun.
Company of Heroes: Opposing Fronts on hyvä yksinpeli, mutta vielä parempi moninpeli. Peliseuraa löytyy helposti ja kiitettävän usein vastapeluri myös osaa hommansa. Laadukkaan reaaliaikanaksuttelun ystävälle tämä jatko-osa on pätevä valinta. Se ei ehkä ole aivan alkuperäisen pelin veroinen, mutta laadukas toteutus ja monipuoliset strategiset mahdollisuudet tekevät Opposing Frontsista houkuttelevan vaihtoehdon.
Tuomio:
Strategiaa sanan varsinaisessa merkityksessä
