Kotimaisen Nitro Gamesin uusi Commander: Conquest of the Americas jatkaa pelitalon edellisen laivastopelin, East India Companyn, linjoilla. East India Companyyn tutustuneet ovatkin Commanderissa kuin kotonaan: luvassa on jälleen laadukkaasti ja pikkutarkasti toteutettua kauppastrategiaa laivastotaisteluilla ryyditettynä.
Kuten pelin nimestä voi päätellä, seikkailut sijoittuvat nyt Amerikkaan. Aiemmasta poiketen pelin painopiste on siirtokuntien perustamisessa ja ylläpidossa. Vuonna 1500 alkavassa peruskampanjassa pelaaja aloittaa uuden mantereen valloituksen pienen laivaston komentajana yhden eurooppalaisen suurvallan leivissä. Tehtävänä on etsiä otollisia paikkoja siirtokunnille, kuljettaa siirtokuntalaisia vanhalta mantereelta uudelle ja vaurastua tuomalla paluulastissa siirtokunnissa tuotettuja kauppatavaroita takaisin Eurooppaan. Laivastopeleistä tuttuun tapaan pelaajan ulottuville tulee vuosien varrella aina uudempia ja parempia laivoja, joilla niin sotiminen kuin kaupankäyntikin sujuvat paremmin.
Siirtokuntien perustaminen on helppoa. Kartalla on rajallinen määrä siirtokunnan perustamiseen sopivia paikkoja, ja pelaaja voi perustaa kaupungin laivaamalla siirtokuntaan puolisen sataa asukkia. Siirtokunnat tuottavat yhdestä neljään erilaista hyödykettä, joita pelaaja voi myydä Eurooppaan sellaisenaan tai jalostaa pidemmälle uuden mantereen puolella.
Myös meritaistelu on kaunista, hauskaa ja ennen kaikkea vakuuttavan tuntuista. Laivat tuntuvat raskailta ja massiivisilta, ja parhaimmillaan kolmenkymmenen laivan taistelut ovat upeaa katsottavaa. Taisteluihin voi uhrata aikaa juuri niin paljon kuin haluaa. Kärsimätön komentaja voi määrätä taistelun tuloksen tietokoneen arvottavaksi, ja herkuttelija voi nauttia komentamalla joko yhtä laivaa tai RTS:ien tyyliin koko laivastoa.
Commanderin parhaat puolet näkyvät kuitenkin kaupankäynnin helppoudessa. Rahtiliikenteen puuduttavuutta helpottaa reittien automatisointi: pelaaja voi määrittää sopivalle laivaryhmälle automaattisen reitin, jonka varrella laivat kiertävät kuljetellen siirtolaisia ja myyden pelaajan valitsemia tuotteita. Automatisoidut reitit eivät ole täysin ongelmattomia. Jos siirtokuntaan ei esimerkiksi mahdu enempää asukkaita, laivat jäävät pyörimään reitillään ruumat täynnä siirtolaisia, kunnes pelaaja mahdollisesti huomaa ongelman. Mitään tietoa vuosia ruumassa lojuvista siirtolaisista ei pelaajalle tarjota.
Tiedonsaanti on muutenkin ajoittain ongelmallista. Osa oleellisesta tiedosta tarjotaan selkeästi ja tehokkaasti, mutta paljon myös katoaa kauas valikoiden taakse. Pelistä tulee helposti turhauttava kokemus, kun pelaaja joutuu yrityksen, erehdyksen ja uudelleenlataamisen kautta selvittelemään yksinkertaisia asioita, kuten siirtokuntien veroasteita, ylitäysiä varastoja tai mystisesti kohti miinusta singahtavia budjetteja.
Tiedon määrään liittyvät ongelmat johtuvat selvästi osittain siitä, että peliin on haluttu mukaan kaikki mahdollinen pikkusälä. Pelaaja voi syventyä miettimään laivastojensa komentajille kokemustasojen mukana tulevia bonuksia, siirtokuntien verotuksen tarkkaa tasoa, laivojen yksityiskohtaista muokkausta tai laivaspesialistien palkkaamista, mutta suurella osalla näistä puuhasteluista ei ole pelin kannalta merkitystä. Enimmäkseen niiden mukanaolo vain sumentaa oikeasti tarvittavaa tietoa.
Commander on hauska ja kiinnostava mutta omituisen säröinen peli, jossa helpot, mikromanagerointia vähentävät työkalut yhdistyvät hirveään määrään kokemuksen kautta opittavaa pikkunysväystä. Kauniiden taisteluiden ja hauskan pelattavuuden ansiosta Amerikan valtauksen pariin palaa kuitenkin mielellään yhä uudestaan.
ARVOSTELIJA
Mika Loponen
PÄÄSTÖTODISTUS
Kiinnostava, osiensa summaa parempi laivastopeli, jonka ääreen palaa mielellään
uudestaan.
