Command & Conquer: Renegade

16.03.2002

Tässä se nyt on. Command & Conquer: Renegade on vihdoin valmistunut ja vuosien odotus on ohi. Pelaaja pistetään macho-commandon sotamaalaukseen ja heitetään taistelukentälle, mutta toimiiko sama maailma 3D-räiskintänä?

Toimii, mutta vähän miten sattuu. Pelin juonesta ei mitään valittamista löydy, sillä GDI ja Nod kiehtovat edelleen vahvasti. Samaa on pakko sanoa ensimmäisistä tehtävistä, jotka ovat täynnä räiskettä ja roisketta, kuten myös tiimityötä, ajoneuvoja ja muita vahvan siellä olemisen tunnun aiheuttajia. Radioviestejä ei säästellä, vaan puhetta pukkaa joka suunnalta. Keskivaiheilla on jopa on tunnistavinaan puhetta suoraan alkuperäisestä C&C:stä.

Mitä pitemmälle etenee, sitä selvemmiksi käyvät kuitenkin myös Renegaden ongelmat. Westwood on käyttänyt pelin omaa engineä välidemoissa, mikä on kohtuullisen toimiva ratkaisu. Tehtävien juonet ovat välillä typeriä, mutta kentät ovat sen sijaan kohtuullisen mukavia, vaikka paikoitellen ärsyttäviä kohtia löytyykin. Käytännössä tehtävät ovat hyvin C&C-henkisiä, eli mitään kummempia juonikuvioita ei ole luvassa. Jokainen tehtävä on jaettu muutamaan ensisijaiseen tehtävään ja useampaan toissijaiseen tehtävään, joista jälkimmäisiä ei ole pakko suorittaa. Käytännössä epälineaarisuus ei toimi, sillä secondary-missionit on yleensä järkevää hoitaa pois päiväjärjestyksestä.

Vaikka tehtäviä saa periaatteessa suorittaa missä tahansa järjestyksessä, niiden kanssa saa olla tarkkana. Myös erivärisiä kortteja vaativien ovien kanssa täytyy olla tarkkana, sillä niistä pääsee kyllä sisään, jos vihollinen ensin tulee ulos… Poispääsy voikin sitten olla aivan eri juttu. Onneksi vastaavanlaiset tilanteet voi välttää, mutta silti tallentamisen jaloa taitoa on syytä hyödyntää. Renegade on muutenkin buginen ja jopa asennuksessa voi olla ongelmia. Peli myös kaatuu useammin kuin kerran ja pientä valittamista löytyy kokoajan.

Pelin enginessä näkyy suomalaisväriä, sillä Renegade käyttää Hybrid Graphicsin osaamista hyväkseen. Alun perin oli käsittääkseni tarkoitus käyttää Hybridin SurRender 3D -engineä, mutta suunnitelmat muuttuivat, ja peliyhteisön kanssa ahkerasti kommunikoiva Jani Penttinen muutti Pohjois-Amerikkaan ja otti päävastuun enginestä. Renegadessa on yhä käytössä Hybridin teknologiaa.

Kotiin päin ei kuitenkaan voi vetää, sillä vaikka engine muuten onkin ihan pätevä, graafisella puolella se ei voi pullistella. Jonkinasteinen perustaso on joka tapauksessasaavutettu, eikä grafiikkaa sen kummemmin tarvitse haukkua. Tekoälyä sen sijaan voi parjata niin paljon kuin sielu sietää, sillä se on suorastaan idioottimainen. Eikä riitä että viholliset ovat typeriä ja tulevat selkä edellä vastaan, mutta kun omienkin sotilaiden tekoäly mättää pahasti, niin pelaajaraukkaa ottaa välillä pattiin. Ei ole kivaa katsoa, kun suojeltavat hemmot juoksevat jyräävän liekinheitintankin alle. Säälittävää.

Renegade ei todellakaan sovi kaikille, ja jos jo mainittuja ongelmia ei pysty antamaan anteeksi ollenkaan, kannattaa Renegade jättää oman onnensa nojaan. C&C-fanille pelillä on kuitenkin paljon annettavaa, eikä vähiten loistavan moninpelinsä ansiosta. Moninpeli toimii Westwood Onlinen tai Gamespyn kautta, ja ideana on tuhota vastustajan tukikohta ja pitää oma elossa. Alkuperäisestä pelistä on otettu tukku ajoneuvoja, jotka ansaitsevat erikoismaininnan lisätunnelman luojina.

Rahalla saa ja hevosella pääsee, eli uusia ajoneuvoja ja parempia sotavarustuksia saa, kunhan on tarpeeksi suuri summa kerättynä. Rahatiliä kartuttaa vihollisten ja rakennusten tuhoaminen, minkä lisäksi Tiberium-harvesti tuo lisää krediittejä tasaisella tahdilla. Tunnelma todellakin on lähellä Command & Conqueria, eikä lagistakaan ole suurempia ongelmia kuin ajoittain. Netissä pelatessa on tuurista kiinni millaista yhteistyötä tiimin sisällä on, mutta parhaimmillaan moninpeli on upea kokemus. GDI ja Nod ovat hyvässä tasapainossa keskenään ja molemmilla on omat taktiikkansa. Peliin on myös suunnitteilla useita modeja, ja Westwood on väläytellyt lentovehkeiden sisällyttämistä pelaajan ohjastamien yksiköiden joukkoon tulevassa päivityksessä.

Renegaden yksinpeli jää hyvän alun jälkeen moninpelin varjoon, mutta yksinpelattavaa riittää 12 kentän verran, eli käytännössä n. 15 tuntia. Kentät ovat, kuten jo aiemmin todettiin, tasoltaan vaihtelevia. Muutamat tehtävät ovat kaikin puolin hienoja, kun taas pari kertaa taistelee tylsyyden kourissa. Aseita esitellään kohtuullisen mukavaa tahtia ja tuhovälineet ovat muutenkin ihan OK.

Kerrataan vielä: Renegade jakaa mielipiteitä. Grafiikka on nykypeliksi heikkoa, tekoäly sekä omilla että vihollisilla on surkea ja tehtävät voisivat olla mielenkiintoisempia. Toisaalta voi sanoa, että tunnelma on loistava ja uskollinen Command & Conquerille, äänimaailma jyrää Westwoodin tapaan ja moninpeli on todella hienoa. Command & Conquer -fanit ovat varmasti mielissään, mutta normaalia 3D-räiskintää etsivän kannattaa olla hieman varovaisempi Renegaden suhteen. Westwoodin ei kuitenkaan tarvitse hävetä, vaikka kaikki ei aivan nappiin mennytkään.