Command & Conquer -sarja löi itsensä ja samalla koko reaaliaikastrategioiden genren läpi reilut kymmenen vuotta sitten. Kolmannen virallisen osan myötä tarina palaa lähitulevaisuuteen, jossa ruton lailla leviävä tiberium-kristalli on paitsi eroosiota aiheuttava omituisuus, myös tärkeä energianlähde ja uskonnollinen ikoni. Tiberiumista käydään jatkuvaa sotaa, jossa tavoitteena on maailmanherruus ja hintana maailmanloppu.
Peli alkaa täyslaidallisella. Fanaattinen Nodin Veljeskunta räjäyttää fasistisen Puolustusvoimien kiertorata-aseman, valloittaa Valkoisen Talon ja yrittää kaapata Pentagonin. Jatkokaan ei juuri jarruja käytä, ja tehtävien välillä nähtäviin näyttäviin videopätkiin on palkattu maineikkaita elokuva- ja tv-tähtiä uskottavuutta antamaan, joskus jopa siinä onnistuen.
Puolesta riippumatta CC3 noudattaa reaaliaikastrategioiden perinteisintä kaavaa: pystytetään tukikohta, haalitaan resursseja, kasataan armeija ja jyrätään vihollisen joukot. Ohessa voidaan suorittaa vapaaehtoisia tehtäviä, joiden ainoa palkinto on virtuaalinen mitali rintaan. Juonen ja toiminnan omaperäisyydestä peliä ei voikaan kehua, mutta tunnelmasta sen sijaan kyllä. Tiberiumin rapauttama ympäristö tarjoaa lohduttoman näköisen taistelunäyttämön, jossa ihmishenki ei merkitse mitään.
Pelin kahakat ovat nopeita ja tuhoisia. Kymmenenkin joukkuetta kiväärimiehiä saattaa kuolla sekunneissa. Peliä ei voi pysäyttää tarkkojen käskyjen antamiseksi, joten vähänkään hitaampi RTS-veteraani menettää runsaasti joukkoja ohjeistaessaan armeijaansa. Massiivisilla tappioilla ei kuitenkaan ole väliä, sillä tarina on useimmiten toimintaa tärkeämpi – strategisia kohteita puolustetaan huonosti tai sitten pelaaja saa ylivertaiset aseet käyttöönsä.
Tehtävien suorittaminen tuntuukin välillä typerältä – miksi pelaajan pitää tapattaa miehiään turhassa hyökkäyksessä, jos kerran käytössä on kiertoradalta tulittava ionikanuuna? Tästä syystä peli pääsee oikeuksiinsa vasta moninpelissä, jossa tukikohtien muodolla ja käytetyillä taktiikoilla on ratkaiseva merkitys.
CC3 on kiitettävän tunnelmallinen reaaliaikastrategia, jossa rytisee ja paukkuu oikein urakalla. Kakun kuorrute on korea, mutta täyte on ollut sama jo vuosia. Jos se riittää, peli tarjoaa kyllä hyvää vastinetta rahalle, sen verran taiten kliseitä on käytetty.
PÄÄSTÖTODISTUS
Genren uranuurtaja tyytyy vanhoihin uomiinsa, mutta viihdyttää kliseistä huolimatta
