On vuosi 1949 ja Berliinin ilmasillalla rytisee. Ennen kuin edes tiedetään, mitä oikein tapahtui, kolmas maailmansota on syttynyt. Mitä sitten tapahtuu, siitä kertoo Codename: Panzers Cold War.
Pelin 18 tehtävän kampanja seuraa pääasiassa Douglas Kirklandin ja hänen komennossaan olevien joukkojen kamppailua pitkin Eurooppaa. Panzersien tyylilajina on aina ollut kevyt ja näyttävä reaaliaikastrategia, ja Cold War vie konseptia entistä pidemmälle. Realismia ei juuri löydy, kun lääkintämiehet herättelevät kuolleita ja rikki ammuttu tankki korjataan käden käänteessä. Tarkoituksena on pitää toiminta liikkeessä ja pelaaja etenemässä kohti seuraavaa tavoitetta.
Pelaajalla on ydinjoukko yksiköitä, joista saa valita taisteluun osallistuvat joukot. Yksikkövalikoima on hyvin pieni, muutama jalkaväkiryhmä ja kuusi erilaista ajoneuvoa. Pientä vaihtelua tulee mahdollisuudesta muokata yksiköitä erilaisilla lisäominaisuuksilla, kuten naamioverkoilla ja ilmatorjuntatykeillä. Pelin aikana kerätään arvostusta, jolla voi tilata kentälle apujoukkoja, kunhan vain hallussa on sopiva täydennyspiste. Kartalta löytyy myös muita rakennelmia, kuten tykkitorneja ja tutka-asemia, joita voi hyödyntää sotimisessa.
Tosistrategistit nyrpistävät nenäänsä Panzersille. Putkimaisissa kentissä on yleensä vain yksi järkevä etenemistapa ja vähän tilaa taktikoinnille. Tekoäly ei yritä mitään nokkelaa, hyvä kun osaa edes suojautua. Tehtäväsuunnittelu taas annostelee vihollisia pieninä ryhminä, jotka pelaajan on helppo lakaista pois tieltä. Hyvänä puolena Panzers ei ole kovin vaikea, vaan kokemattomampikin pelaaja pääsee eteenpäin.
Panzersin ei kuitenkaan ole tarkoituskaan olla raskas strategia, vaan peliviihdettä. Tehtävien tarkoituksena on johdattaa pelaaja mielenkiintoisesta kohtauksesta toiseen, ja tehtävien välillä komeat välivideot kuljettavat eeppistä juonta eteenpäin. Voisi sanoa, että kyseessä on peliversio toimintaelokuvasta.
Panzer myös näyttää toimintaleffamaiselta. Yksiköitä kehtaa katsella myös läheltä, ja erityisesti rakennelmien tuhoutumiseen on kiinnitetty huomiota. Melkein kaiken kartalla näkyvän voi pistää palasiksi. Kun vielä äänimaailmakin toimii, pelaaminen on lähinnä letkeää rymistelyä, jota ei ole tarkoituskaan ottaa vakavasti.
Codename: Panzers hoitaa valitsemansa tyylin hienosti, ja kampanjan pelaa mielellään läpi. Sen jälkeen jäljellä on tavanomainen moninpeli ja muutama skirmish-kartta, joten aika kertakäyttöisestä huvista on kyse. Ainakin se huvi on laadukasta.
PÄÄSTÖTODISTUS
Pelimuotoinen toimintaelokuva
