Clive Barkeria pidetään usein yhtenä moderneista kauhun mestareista, eikä suotta. Nyt Barker on antanut nimensä tietokonepelille. Clive Barker’s Jericho käsittelee hallituksen leivissä työskentelevien ja taikavoimilla varustautuneiden erikoisjoukkojen yritystä pelastaa maailmaa. Luvassa on hirviöitä, aikamatkustusta ja muuta vastaavaa, mutta käytännössä tarkoitus on ampua, kunnes mikään ei enää liiku.
Pelin varsinainen juju on se, että pelaaja voi hypätä porukan hahmosta toiseen. Koska hahmojen taikakyvyt ja aseistus vaihtelevat, tämä luonnollisesti tarjoaa mukavaa taktista vaihtelua. Aseet laulavat, verta roiskuu silmittömästi ja hirviöitä piisaa, ja pelaaja voi antaa joukkuetovereille yksinkertaisia peruskomentoja. Näillä aineksilla pitäisi saada aikaan jos ei nyt hyvä, ainakin keskitasoinen soppa.
Toteutus kuitenkin ontuu pahasti. Ensinnäkin pelin ainoa todella mielenkiintoinen idea, hahmosta toiseen hyppiminen, on mokattu pahasti. Ajatuksena olisi, että vaikka pelaajan hahmo kuolisikin alta, toiminta jatkuu automaattisesti taistelutoverin puikoissa. Kuulostaa kivalta, mutta valitettavasti hahmosta toiseen siirtyminen on toteutettu todella sekavasti. Aivan liian usein pelaajalta kuluu kallisarvoisia sekunteja sen oivaltamiseen, kehen tässä ollaan päädytty ja mihin suuntaan hahmo katsoo. Vihollisaallon keskellä tämä aika riittää helposti kuolemiseen uudelleen, joten siirtyminen ei usein tarjoakaan mahdollisuutta pelastaa tilannetta. Päin vastoin, se varmistaa, että koko joukko päätyy yksi toisensa jälkeen matojen murkinaksi pelaajan pähkäillessä, mistä suunnasta hyökkäys tulee!
Kun mukaan heitetään lukuisia bugeja, sietämättömän pitkät latausajat ja todella putkimaiset ja kaavamaiset kentät, joissa juostaan eteenpäin ja pysähdytään aina parin käännöksen välein ampumaan hirviöaaltoja, lopputulos ei miellytä. Vihollisten tekoäly rajoittuu aivottomaan kohti juoksemiseen, omat kaverit eivät juuri koskaan ymmärrä ampua sitä suurinta uhkaa ja annetut käskyt joko jätetään täysin huomiotta tai ovat täysin hyödyttömiä. Jerichon grafiikkakin koostuu etupäässä kahdesta väristä, eli harmaanruskeasta ja ruskeanharmaasta.
Clive Barker’s Jericho ei ole mikään hyvä peli, ja niinpä siitä on vaikea myöskään sanoa juuri mitään hyvää. Parhaimpina hetkinäänkin se tarjoaa hädin tuskin keskinkertaista räiskintää. Jericho on myötähäpeää herättävä rimanalitus, ja nykyisin peleiltä sopii odottaa paljon enemmän. Kukaan ei voi olla niin kovassa räiskinnän tarpeessa, että tähän kannattaisi sijoittaa.
PÄÄSTÖTODISTUS
Yksi huonoimmista toimintapeleistä pitkään aikaan.
